Aamulla oli hyvä aikomus tehdä kirjahyllyjä valmiiksi, mutta mitä vielä. Istuin ja join kaakaota, toljotin telkkaria, kudoin, silitin vaatteita (todellista sijaistoimintaa! Minä en koskaan silitä edes verhoja) ja tuijotin kelloa pysyäkseni aikataulussa. Tein myös jouluseimen Ilovalmarin kanssa :) Puoli neljän hurinoilla läksimme ajamaan Jyväskylään, Papan luo - siis minun oman isän eli isin - ja Arnea katsomaan Isommantyttären luo, viemään Isoveikkaa sinnetänne ja hakemaan Nuorempaatytärtä ja... jossain välissä tuli aivan laskettua montako lasta minulla nyt onkaan :-D
Pappa on huonossa kunnossa. Eilen oli 85 vuotta mittarissa eikä enää toivoteta "monia armorikkaita vuosia" - siihen ei ole tarvetta, eikä haluja hänelläkään. Äitin kuoleman jälkeen elämä on ollut pelkkää Suurista Suurimman (Leinoa siteeratakseni näin hienosti) odottelua. Luen Hannu Mäkelän kirjoja vanhemmistaan jälleen, teen surutyötä samalla.
Kirkossa käytyämme vielä haimme ja veimme lapsia vielä kerran, sitten suunta kohti kotia. Karhukirjeitä Kaamoksesta matkakuulemisina olikin ihan mukava ajella. Mutta vyöruusu alkoi jälleen ja huominen on siis lepopäivä. Ei kirjahyllyä vieläkään! ... eikä ensi viikolla siis Uuutta Uljasta Keuruun uimahalliakaan näemmä :(
.png)
3 kommenttia:
Niin on ihmisen elämä, että kun ikävuosia kertyy ja läheisiämme siirtyy rajan taa, oman kuolemankin ajattelu muuttuu vähemmän pelottavaksi, jopa odotetuksi. Katselin viikonloppuna lääkärisarjaa, jossa nuoret hoitajat ja lääkärit eivät voineet ymmärtää sitä, että vanha nainen ei halunnut pelastavaa sydänleikkausta. Hän halusi kuolla päästäkseen toiseen maailmaan aiemmin kuolleen miehensä luo. Hän uskoi oikeasti, että "elämä ei pääty kuolemaan, vaan vaihtuu uuteen, parempaan". Olisipa itse oman ajan päättyessä yhtä valmis. Paranemista ruusuvaivasta ja hyvää adventtiaikaa! Delilah
Tämä kuva pysäyttää. Eletyn elämän tuomaa kypsyyttä tulvillaan. Äitini täyttää tänään 83, ei ole varmaan hänelläkään kovin pitkää aikaa täällä enää. Paljon sopeutumista vaatii vanhempien ikääntyminen ja sen tuomat muutokset.
Siunattua joulunaikaa sinulle ja perheellesi!
Niin - isi on valmis lähtemään, ja ehkä se on sitten helpompaa kuin äitin lähtö, kun ei jää ketään josta pitäisi huolehtia ja murehtia sen yksinjäämisen takia, mutta minua huolettaa ja uuvuttaa jo etukäteen kaikki se maallinen mistä sitten on huolehdittava...Ja pelko, että isin lähdöstä tulee pitkä ja väsyttävä...
Lähetä kommentti