Toivuttuani yön- ja päivänkestäneestä kurjasta olosta ilahdutin ihtiäni ostamalla sen taannoin haikailemani kahvipurkin. Ihana retromieli tuli oitis. Samoilla voimilla uurastin loppuun keltakultavalkean lautanauhan, jonka lopullinen sijoituspaikka lienee oranssien neulakinnaslapasten ranteissa. Sain eteenpäin tilaajalle myös kahdet kintaat, jotka viimeistelin eilen illalla. Ei siis mikään kurja päivä, kaiken kaikkiaan. Mutta sellainen silti etten toista samanlaista tahtoisi. Joskus elämä on vaan niin vaikeaa.
.png)
2 kommenttia:
Kyllä kuule taitavat olla nuo punaiset kintaat miun oppilaan käsissä! Kyllä maailma on pieni ;) Poika varmaan muistaa kun enkunope kommentoi.
Voi miten hauskaa! Sain vinkin blogistasi Multialta.... nimenomaan noista lapasista ystäväni arveli josko olisi samat ;-D Kävin miettimään tunnetaankohan me muutenkin - mun tyttäret ovat tosin jo jättäneet yläasteenkin. Pienimmät ovat vielä alakoulussa ja eskarissa.
Lähetä kommentti