torstai 27. lokakuuta 2016

Täällä olen, mutta ihan pienenä vaan

(Seuraava kirjoitukseni tänne on sitten kivempi, lupaan itsellenikin :) On tapahtunut jotain suurta ja ihanaa jota vielä sulattelen ja josta iloitsen tämän kaiken kurjan keskellä, niin että ihan sydäntä heikottaa ilosta ja kauneudesta )

Facebookissa yritän pitää lippua liehumassa, ajattelen kivoja asioita, yritän pysyä pinnalla. Nyt ei ole paljoa voimia mihinkään. Tänään pääsin vihdoin lääkäriin ja huomenna labrakokeisiin ja... mutta ei sen enempää siitä. Ei varmaankaan mitään mitä ei lääkkeillä hoidettais pois pikkuhiljaa, kilpirauhasarvoja ei ole ennen katsottu vaikka kaikki oireet viittavat sinne. Turvotukset alkoivat uudestaan, mutta nyt sentään nukun yöni - lääkkeillä. Voimakkailla lääkkeillä. Kummilapseni (aikuinen nainen ihan kyllä :)) sanoi päivityksessään: "Äiti on pieni, kun lapset nukkuu." Lause jäi soimaan mieleeni. Onkohan lapset isoja kun äiti nukkuu? Haluan kirjoittaa tuosta lauseesta, haluan kirjoittaa niin paljon muutenkin. Haluan jaksaa maalata.

Vaan voimia ei ole.

Tunnen oloni hyvin heikoksi, mutta yritän silti jaksaa. Asia kerrallaan, liian hitaasti tapahtuu kaikki. Olen viikon sisällä kokenut aika kovia lääkärien käsittelyssä, käynyt sairaalassa asti kääntymässä, itkenyt itseni turvoksiin, mutta myös nauranut koska homma on saanut jo absurdeja piirteitä. Tänään säikäytin kolme sairaanhoitajaa näyttämällä turvotuskuvani.

Eilen vaadin päästä metsään, otin kävelysauvat ja kävelimme Villen kanssa n. 500 metriä metsän puolella. Voitto! Mutta sen jälkeen olin aivan kuin selkääni saanut. Se kuitenkin kannatti. Pää kestää taas hiukan paremmin.

Olen lukenut paljon netistä asioita, revontulten laulusta terveeseen talonrakentamiseen, poliiseista, tekoturkisten epäekologisuudesta (mitäs mä sanoin jo kauan sitten!), Suomen historiasta, kekristä. Olen ollut petilevossa päiväkausia, välillä on ollut pakko käydä kaupassa ja asioilla, siihen olenkin sitten satsannut ja muun päivää maannut vällyissä. Yritän aina välillä jotain. Mutta kaikki hidastuu ja käy yhä vaikeammaksi. Kipulaastarin käytön lopetin - sen sivuvaikutuksissa lukee (harvinaisissa kylläkin) kaatumiset, näönmenetykset ja kaikenlaiset tunnottomuudet. Nyt kuuntelen kipuja, mikä mikäkin on (bursiitti on hoidettu kortisonilla ja migreeni on yhä sitä samaa) ja koetan jaksaa, yritän jaksaa ettei mikään lääkitys nyt peittäisi enää oireita. Kuumeilen ja kaatuilen - mutta nyt en ole kaatunut muutamaan päivään. Viikon sisällä kaaduin neljästi, ehkä se riitti vähäksi aikaa?

Vaikeaan unettomuuteen olen nyt siis saanut lääkkeet, se on jo suuri asia. Pystyn nukkumaan! Olen jopa nähnyt unia. Laulan kipua pois edelleen.

Huivipäivänä tormistauduin sen verran, että sitaisin huivin kaulasta päähäni ja otin osaa. Muutenhan mulla onkin liki aina huvi päässä, tahi hattu, sisällä kotona myös - mutta petissä pidän vain villamyssyä, koska leikattuun korvalehteen sattuu viileä ilma. Väsynyt, kuten kuvasta näkyy. Yritän, yritän, yritän...

Tässäpä unipäiväkirjaa parilta pikku pätkältä jos jotakuta kiinnostaa unettomuus - ja ei, en ole pystynyt nukkumaan päiväunia.

UNETTOMUUS
Vaikea unettomuus alkanut merkintöjen mukaan jo huhtikuussa, unipäiväkirjaa pidetty:
16.-17.9
Nukkumaan 21:30
Herätys 23:35 0:15 1:40 3:20 5:00 6:40 9:30

17.-18.9
Nukkumaan 21:00
Herätys 23:00 1:20 2:50 4:00 5:50 7:30

18.-19.9
Nukkumaan 21:50
Herätys 23:10 0:40 2:00 4:05 6:00 7:30

19.-20.9
Nukkumaan 22:40
Herätys 0:25 1:30 2:24 3:50-5:15 valvottu 6:16

20.-21.9
Nukkumaan 23:10
Heräsin 2:36 4:00-6:45 valvottu migreenissä 8:15
----
12.-13.10. nukuin 1,5 tuntia
13.-14.10. pätkissä 5 tuntia (matkoilla)
14.-15.10. pätkissä 5 tuntia (matkoilla)
15.-16.10. nukuin vain klo 23.50-1.30, (matkoilla)
16.-17.10. nukuin alle 50 minuuttia
17.-18.10. sain lääkettä(unettava ja oletettavasti vähän riemuunnuttava lääke) nukuin melkein kellon ympäri!, heräten vain kolme kertaa vessaan heleijaa!
18.-19.10 nukuin kaksi kertaa puolitoista tuntia
19.-20.10 nukuin 21.30-23 ja 23.50-1.15, sain lisälääkitystä, jonka jälkeen tiimalasini on alkanut korjaantua!

Seuraava blogikirjoitukseni onkin sitten iloisempi! Sillä kukaan ei ikinä arvaa kuinka suuren lahjan sainkaan lapsiltani ja siskoltani.

Nyt syötän tähän kuvia viime päiviltä kurjuuden poistoksi, taikasauva esiin! Vihreä väri: Ostin ihanan kirjan ja sain jälleen oikeaa postia, kaverilta sain käytetyt Maahiset, koska en enää pysy pystyssä omilla vanhoilla taivaallisenhyvillä kengilläni. Megamarketin rannassa oli meditatiivinen ruoppaus käynnissä - tykkään niin koneista! Ja pizzerian vessan lattia oli nätti :) Kauneutta löytyy kun vain katsoo.

Arvatavasti ongi nii, et minu jaoks eesti keel on nüüd liiga raske. :( Iga päev loen ja laulan, ja mötlen ka. Kuid kirjutada ei saa.

2 kommenttia:

Seija kirjoitti...

Voimia!

Airi kirjoitti...

Toivottavasti kaikki kääntyy parempaan suuntaan. Kuitenkin noiden kokemusten keskelläkin näet hienosti kauneuden pilkahduksia ja valoa.Kaikkea hyvää sinulle!