No eilen oli Valon synttärit siis, mutta toissapäivänä eli keskiviikkona läksin minimaalisten yöunien ja migreenin jälkeen Jyväskylään ihan tarkoituksella vain hortoilemaan eli käymään museoissa ja kirppareilla. Ja oli hieno retki, enkä edes tullut kipeäksi, toisin luulisi sillä kävelyllä, kantamisella ja unettomuudella - ja syömättömyydellä. Alkajaisiksi menin tietysti Noelin luo, asuu ihan keskustan tuntumassa (Jyväskylän keskusta=Kauppakatu/kävelykatu) ja teen/hetken höpötyksen jälkeen suunnattiin yhdessä ekalle kirpparille. Onneksi hän oli mukana, silä matkaan tarttui omituinen esine. Tavattoman painava, reilun vaaksan korkuinen, ruuvilla kasattu hopeamaalattu valurautanuppi. En vieläkään tiedä mikä se on, mutta se maksoi vain 20 senttiä. Jostain syystä en jaksanut kanniskella sitä koko päivää vaan suosiolla annoin sen heti Noelin kannettavaksi ja kun lähti kotiin takaisin toisen kirpparin jälkeen niin vei mennessään. Jos tämä on vaikka se kuukernuppi. Voisin hommata puutarhaani pylvään ja nipaista tuon siihen päälle möllöttämään siiheksi kun saan muumilasipallon. Siinä on omituiset kiinnikkeet enkä tiedä miten päin sen kuuluisi olla. Sain sen kotiin eilen kun Noel tuli kotiin jatkaakseen täältä Hämiksen markkinoille.
Noel toikin kassillisen (!!!) kirpparitavaraa sitten, kun tavattiin Jyväskylässä tahallaan ja sattumalta monta kertaa (pieni kaupunki!) ja joka armas kerta lastasin mukaansa kirppistavaraa. Tässä osa löydöistä. Vaatteita tuli mukaan muutamalla eurolla myös. Joku on vaivalla tehnyt intarsiatyön Tallinnasta (vaikka olisikin turistikamaa niin kyllä on hieno) ja minä ostin sen eurolla. Tuota pulloa varten jouduin ostamaan tuon kirjaillun soman hippilaukun eurolla, mutta näytin tosi höntiltä sen kanssa - pullo törrötti laukusta avonaisena kuin parhaallakin kyläjuopolla. Jouduin hankkimaan isomman kassin Kansallispukukeskuksesta. Siellä kävin ihan oikeilla asioillakin - meiltä kun kysytään noita koruja pukuihin (ja hakasia ja muita) enkä tiedä useinkaan mistä on kyse, koska ei ole olemassakaan mitään katalogia josta katsoa. Eikä vissiin tulekaan, ellen itse ala kokoamaan - tarvetta olisi! Vaan ei siitä kukaan palkkaa maksa, tekisin kyllä mielelläni - tosi, tosi mielelläni!
Museoista: kävin taidetta lähinnä katsomassa, Galleria Patina on ihana - siellä oli sydämenvieviä Mildebergiuksen töitä! Ja Hannu Hyrskeen! Oi, rakastuin, silmät ilahtuivat, aivot virkistyivät! Tässä linkki näyttelyyn, joka on vielä hiukan aikaa avoinna, ja Hannu Hyrskeen grafiikkaa löytyy täältä. Piia Lehden työt olivat siellä myös, mutta juutuin ihan puhtaasti näiden kahden muun eteen. Anteeksi. Grafiikka kiehtoo minua yhä edelleen, samoin sekatekniikat ja öljy/pastelli/akryylimaalaus. Ja maalaus nimenomaan puulle/pahville/esineille. Ja kirjoille. Tämän näyttelyn haluaisin nähdä.
Ravasin kuni hevoinen eestaas aina Keski-Suomen museolle saakka, ja sitten loppui veto. Museon vieressä sillan alla kohtasin Jalat. Anne Meskanen-Barman: Hyppy. Tunne oli juuri tuollainen - että siis koko vartalo on jonnekin uponnut ja jalat vaan toimii tai on jotenkin... no ovat jotenkin, jalat. Mutta jaksoin kyykistyä (!!!), kuvata, nousta ylös - ja jatkoin suoraselkäisesti kohti kaupungin keskustaan nousevaa Seminaarinmäkeä (joka on pitkä!) (minulle!) ja vieläpä katsoin jokaisen talon erikseen ja puut ja pensaat ja kuuntelin kaupungin ääniä (sillä kohtaa ne olivat vielä vaimeita). Mietin mikä on eri tavalla kuin silloin kun asuin siellä - äänet, hajut, ihmiset... kuulin tutuimman kotimaisen lisäksi puhuttavan kahdeksaa eri kieltä, joista kolmea en tiedä mistä olivat edes. Näin siis tuli todistetuksi taiteen elähdyttävä vaikutus!
Harjun Paperissa olen käynyt pienestä saakka ja nyt taas pääsin, ja voi ihme mitä löysin! Pipa Rauhamäen ihanan maalauksen kortissa taas hain Patinasta saakka, vaikka hän on keuruulainen ja naamiskaveri - ja Taidemuseo Holvista ostin asiaankuuluvan pinssin. Kauheaa tuhlailua, rahatilanteen huomioiden - mutta sen kerran kun karkaan niin palaa euro tai kaksi! Ja olen myynyt vaatteitani ja kirjojani (jopa!) ja muutakin omaisuutta hiukan, siitä ylimääräisiä tuloja.
Muu kulttuuri: antikvariaatit. Kävin kahdessa, missä aina käyn kun pääsen irti. Tämä kirjanen puhutteli kovin, vaan ostanut en. Ja sitten kävi jotain aivan kummallista. Menin vihdoinkin Vakiopaineeseen. 24 vuotta olen yrittänyt sinne mennä. Join lasillisen sitruunalla höystettyä vettä. Palannen uudestaankin, yritän olla seuraavalla kerralla joutuisampi liikkeissäni.
Ja mikäs oli kotiin palatessa, tällainen näky vastassa :)
Nüüd olen jooksnud üle ümber minu vana kodulinn ja see oligi väga tore!
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti