torstai 25. elokuuta 2016

Vihreä

Taas väripostauksia, mutta kun. Tänään näin kirpparilla vihreän irlantilaisen neuleen, semmoisen just ihanan mutta kokoa M. No ilmoitin tyttärelle josko tykkäisi, hakisi pois. Vihreään törmäilin muutenkin tänään, kummakseni. Eilen silmät haki ihan muita värejä, mutta illalla pääsin puolukkametsään (ja näin elämäni ensimmäisen hirvikärpäsen, se yritti kiitää räpeltää mun hihasta sisään vaan ehdin listiä sen - Ville taas sai melkein 10 niitä kimppuunsa, kotonakin vielä löytyi päästään) ja siellä silmiin juuttui se vihreä. Puolukoita tuli pari litraa meidän onnettomien kyykistellessä mättäillä, kumpikin vaivaisina. Villeltä imettiin nestettä polvesta ja uudet kipulääkkeet sai ja reumaverikokeetkin nyt otettiin, oltiin me siinä illansuussa sitten hilpeä näky. Täällä onneksi kukaan ei kahtele. Yhtenä päivänä menin tosin puskan taa piiloon aina kun auto meni ohitse ja olin punahilkkana metsässä, punaisen korin ja vaaleanpunaisen vintageanorakkini kanssa. Hihi. Yhdessä kuvassa muuten aitoa pajunköyttä, miehet teki.

Sellest rohelisest ma ei kunagi saa liiga palju :)

2 kommenttia:

Kivipellon Saila kirjoitti...

Loppukesän voimakkaat värit ovat ihania kuten alkukesän heleät, vallankin vihreät! Olen punatukkainen ja vihreä vetää puoleensa kuten mustakin, en ole keltaisten sävyjen kaveri ollenkaan!

Harmi Villen niveliä...olen jonossa polvioperaatioon, tuttu tilanne, mutta elämä koettelee!

Kaikkea hyvää!

Maahiska kirjoitti...

Minun kaikkien aikojen rakkain värini on aina ollut sammalenvihreä kuitenkin, siinä sielu lepää. Metsä.