sunnuntai 21. elokuuta 2016

Soon söndaaki

Tänään käytiin liturgiassa Kolhon kirkossa, Ville toimi lukijana ja minä yritin laulaa kuorossa (kuvassa myös kanttorina toiminut Kerttu). Kävimme kirkkokahvilla/syömässä (ihania ruokia) kirkon isännöitsijän Topin kotona - voi miten mukavaa oli, ja miten hauskoja ihmisiä! Tuosta "hauskasta" tulee mieleen joku vanha kirja, eiks vaan? Niin viihtyisää ja pienellä porukalla minullakin sujuu hyvin, ei ole liikaa hälinää. Migreenikin on ollut pois taas torstai-iltapäivän jälkeen eli kolme päivää, peräti! Nyt kyllä sattuu niskaan ja leukaniveliin, olen kumarrellut kasvimaalla ja metsässä. Saa nähdä kuinka käy, josko muuttuu kohtaukseksi. Mutta kirkkopäivä, hei!

Kävin tänään metsässä katselemassa onko karhun jälkiä mutta vain supikoiran kaivantoja löysin, ja peuraperheen makuuksia. Värjäyssieniä olisi, haluaakohan joku haisuseitikkiä, voisin lähettää postissa :D Hortoilin aikani tontilla ja löysin Salaisen Puutarhani, jonka aina unohdan. Vanhan kasvimaan paikalla se rehottaa ukonhattuineen kultapalloineen kaikkineen. Muistin vanhan kuvan, jonka otin inspiroituneena Omo Tribesta. Palsamiakin löytyi, mistä lie tullut - revin pois ettei leviö naapurin peltoon!

Kasvimaalla kovasti olen tehnyt hommia - eli hiljalleen kuopsuttanut, kitkenyt, lisäillyt multaa, suunnitellut ensi vuotta... kaivanut pari kuoppaakin, ja välillä käynyt syömässä tomaatteja suoraan puskasta. Kasvihuone on trooppinen, yritän saada sadon valmistumaan ja vielä yhden korjuun basilikaakin. Ja lehtikaali! Selvisimme voittajana kaalikoita vastaan! Kolmen päivänä viikon sisällä taistelin heinäkuussa niitten kirottujen toukkien ja munarykelmien kanssa ja nyt kaalia on, ja on, ja on! Huraa! Ihan hirveästi kuvia, huh.

Minu salajane aed, mis ma unustasin jälle, on roheline ja kollane ja sinine ka - seal mõned mürgised taimed... no, ei ole, ainult Aconitum x stoerkianum.

2 kommenttia:

Kivipellon Saila kirjoitti...

Hieno juttu että jo noin monta päivää ollut ilman migreeniä, se on kurja kaveri! Olipa Teillä mukava sunnuntai!

Kauniita kasvimaakuvia, niihin ei koskaan kyllästy!

Maahiska kirjoitti...

Tämä aika on ihmeellistä, runsas kukkaloisto lämmittää sydäntä ja saa silmät rakastumaan uudelleen ja uudelleen. Kun ottaa huomioon kuinka vähän pystyn tekemään asian eteen, ja kuinka epätoivoiselta joku kitkeminen tuntuu. Nyt puutarha kiittää vapaasta kasvatuksesta :)