Hidasta on ja takapakkiolokin iskee välillä, mutta eiköhän tämä tästä. Lordi satutti käpälänsä eilen ja oli ihan shokissa jonkin aikaa, naapurin kanssa tutkittiin hiukan ja luultavasti anturassa on tikku mutta en mahda asialle vielä mitään. On muuten ihan reipas ja syö - vasta maanantaina voi päästä eläinlääkäriin jos tarvis. Kissat yllättivät eräänä yönä nukkumalla samalla sohvalla, luultavasti vahingossa. Tassuvamma kun syntyi kai noitten tappelun tuloksena.
Ystävä Saksasta soitti juuri ja kertoi että minua odottaa hänen teoksensa Serlachius-museossa Mäntässä - ai miten kauhia on puhua yllättäen englantia ja saksaa puhelimessa! Mutta ihanaa oli kuulla hänen ääntään :)
Tähän liittyy sekin, että puhelu tuli juuri oikeaan aikaan: olen maalannut kaksi päivää, tauluja siis. Maalannut, oikeasti. Teen kolmea työtä yhtäaikaa enkä ole varmaan yhtään hyvä mutta iloitsen senkin edestä. Ilman päämäärää aloitettu työ johtaa vaikka mihin. Matka on tärkeä, ei perillä olo.
Mietin mitä minun omakuvaani voisi tulla, jos ikinä maalaisin - ei aavistustakaan. Mutta näitä munasarjanaisia aina vaan ilmestyy, halusin tai en.
Vanhoja - jopa ikivanhoja! - piirustuksiakin on pöydällä, kerrankin minulla on aikaa katsella niitä. Ja kirjoituksiani - menen kesäkuussa Valamoon kirjoittajakurssille. Hui!
Pääsiäisen Askel-lehden numerossa on meistä juttua. Ja synttäreitä on vietetty täällä myös, ja dokumenttia tehty, ja mitähän vielä. Mutta enimmäkseen vaan lepään, yhä. Tsasounassa keskiviikkoillan rukoukset, mutta jokapäiväiset katisman luvut olen nyt toimittanut vuoteessa, kun ei jaksa seisoa. Paasto on yli puolenvälin.
Ja sain hatun, taitava kylänrouva kutoi toiveeni mukaisen! Kyllä kelpaa! Tätä päätä saakin hemmotella nyt urakalla. Poika tuli kotiin muutamaksi päiväksi, oi ja voi. Äidin sydän.
Ma olen olnud väga töökas ja maalinud minu südame põhjast kaks päeva. Pole ikkagi hea, aga õnnelik.
.png)
2 kommenttia:
Kyllä se vain on niin että aurinko paistaa joskus risukasaankin, vastoinkäymisiä ja sairautta tulee mutta ei toispuoleisesti, iloiset yllätykset odottavat nurkan takana ja ilahduttavat silloin kun sitä kaikkein vähiten odottaisi!
Ihanaa paaston jatkoa ja kaikkea hyvää! Ensi viikolla aion jatkaa konevitsalaisen maalaamista ja hiljentyä!
Mulla on vielä yksi päivä aikaa maalata, sitten alkaa taas arki ja seuraavan kerran vasta kesällä Valamossa saan omaa aikaa - tarviin ihan kokonaan hiljaisuutta ja yksinäisyyttä että pystyn työskentelemään! Tyhmää sellainen.
Valoisaa paastomatkaa!
Lähetä kommentti