tiistai 29. maaliskuuta 2016

Crist aras! Crist sodhlice aras!

Pääsiäinen Valamossa Heinävedellä oli tervetullutta vaihtelua monin tavoin. Oli iloa ja valoa, hyvää ruokaa, uusia ystäviä, juhlaa ja musiikkia ja kauniita kukkia. Keho on hiukan eri mieltä valvomisesta ja pitkistä palveluksista ja kävelystä, mutta henki ja hengellisyys on virkistynyt.

Oli niin ihana kävellä taas rakasta kuusikujaa pitkin. Sain ihkaoman huoneenkin Sillankorvassa, riikinkukkoineen. Lempihuoneeni! Miehet nukkuivat Jerusalem-huoneessa. Meillä kävi sunnuntai-iltana vieraitakin, "Paraskeva" eli Anitta puolisoineen täältä blogimaailmasta sekä Nina, joka on muista yhteyksistä tuttu. Mietittiin että tulevana kesänä tehdään pyhiinvaellus itäisen Suomen tsasounille ja käydään Nurmeksessakin. Toivon niin että pääsemme! Itä-Suomi on minulle ihan tuntematointa seutua.

Ville kantoi kirkkolippua ristisaatoissa - ensimmäinen kuva on Anittan ottama. Tässä vielä Anitalta ja Markulta kuva, jossa seurakunta seisoo kirkon ovella ristisaaton päätteeksi:

Aivan kuin Psalmissa 34: Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu :)

Suurena Perjantaina oli Kristuksen hautakuvan esiinkantaminen ja hautauspalvelus. En ole muuten ennen nähnyt ripidejä käytössä, mutta nythän olikin piispallinen palvelus. Hautakuvaa kumarrettaessa ripidejä pidettiin hautakuvan yllä. Mie taas kömmähdin, löin pääni lattiaan ja lopuksi en muistanut kumartaa hautakuvan molemmin puolin seisoville diakoneille (tms) - mutta selitys on hyvä: olin yksin Kristukseni kanssa. Se oli minun kokemukseni.

Talvikirkon pääsiäisikonissa on hienosti kuvattu Tuonelan kahlitseminen. Alttarin ovet pidetään auki Kirkkaalla viikolla, otin kuvia myös talvikirkon puolella mutten ole ehtinyt vielä käsitellä niitä. Pyhän Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarna on aina koskettava ja lohdullinen, kun olen sellainen yhdennellätoista hetkellä tulija.

Kävin isä Johanneksen haudalla, vein lumimunan. Hautausmaa on talvella aivan omanlaisensa.

Anitta otti meistä kuvan kun tavasimme ohjelmalehtistä, jossa kerrotaan mistä on kysymys Modest Musorgskin "Näyttelykuvissa" - mielenkiintoinen konsertti, jonka saimme kuulla igumeni Sergein vastaanoton päätteeksi, Rauno Jussilan esittämänä. Valokin sai soittaa myös metropoliitta Panteleimonille, isä Sergeille ja veljestölle Trapesan punaisessa salissa :) (Meidän äitee ei tykänyt Musorgskista, hän pisti aina radion kiinni - paitsi "Näyttelykuvien" "Promenadit" saivat soida, ja luultavasti myös "Vanha linna" :) )

Luostarien teiden varsilla on hienoja puita ja hassuja liikennemerkkejä... Sillankorvan lähellä oleva liikennemerkki muistutti kaikkia meitä päävaivaisia varmaankin varomaan jotain. Ja Lintulan luostarin hautasmaalle vievän tien varrella pihtakuuset katselevat monisilmäisinä ohkulkijaa. Valo kävi nunna Elisabetin kanssa soittamassa kirkonkelloja tsasounalla.

Nyt on kotona hyvä olla, pyhitettyä valoa tulvillaan on mieli ja ulkonakin paistaa rakas aurinko jo ties monennettako päivää. Olen toki hyvin väsynyt vielä ja on monia asioita jotka painavat mieltä ihan kohtuuttomasti... mutta selvinnen.

Քրիստոս յարեաւ ի մեռելոց՜ Օրհնեալ է յայտնութիւնն Քրիստոսի՜ (Armenia)

Kristus on ülestõusnud! Tõesti on ülestõusnud!

Ei kommentteja: