Ihan vahingossa laitoin meidät vauhtiin, päätimme osallistua erääseen tapahtumaan. Tästä johtuen jouduinkin ompelemaan. Mutta se olikin ilo! Ihanaa tehdä käsillään jotain, kun ajatukset on muuten murheissa ja huolissa - no migreenilääke piti ottaa kerran jos toisenkin, senkin uhalla aion jatkaa, vielä Villen vaatteet pitää tehdä. Mutta hei, en oikeasti jaksa enää ommella kunnolla, neulan käsittely on työlästä. Teen minkä voin, viis autenttisuudesta, johon olin jo muistaakseni pyrkimässä jossain eloni vaiheessa.
Leviatan tai sukellusvenekö se verkon repi? Ville paikkasi sen suuuuuuuren aukon ja sai myös elämänsä ensimmäisen ison hauen virvelillä! Katiskalle olen keksinyt oivan syötin ja sinnekin on tullut hienosti kalaa, isoja ahveniakin. Vaaput on niin hauskoja ajatella että joku on nämäkin maalannut, muumisilmien kansa! Tyttärien kanssa perattiin ruovikko pois veneen kulkureitiltä. Ihanaa.
Täna vaatasin telekast "Lemmi armastus", dokumenti Eesti ajaloo kurb inimese saatusest. Väga hea, tõesti huvitav, ja mis rõõm ka minule, sest sain aru eesti keelest!
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti