Niin kauan kuin voin muistaa niin Isä keräsi metsästä kantoja ja käkkyröitä, minulla niitä muutama. Tämähän on aivan selvä lammas! Jotkut näistä muistuttavat lohikäärmeitä tai ihmisiä.
Horsma on kaunis kukka - niitäkin meillä riittää, lupiinien lisäksi. Horsmateen valmistus jäi kesken kun oltiin Valon kanssa vähän hajamielisiä.
Keuruun keskustan kaunein talo, Huvila.
Kaipuu järvelle ei lakkaa vaikka joka päivä käyn. Katiskasta ei tullut tänään mitään kun unohdin eilen laittaa syötin.
Uinti Pikkuhiekassa on aina ihanaa. Rannan hiekkapohja kuin satumaiset dyynit.
Rakas iltamaisema Pikkuhiekassa.
Naapuri toi minulle Turusta saakka kosmos- ja sinipunakyniä! Niitä vanhanaikaisia, vielä löytyy! Minulla on myös sateenkaarikynä. Ostopaikalla, Turun Kansallisella Kirjakaupalla on myös hauska nimi.
Kuhan pyrstö tässä. Pannulla paistettu kuha on hyvää kun laittaa vain suolaa, sitruunaa ja voita.
Haluaisin, tai osa minusta haluaisi, sellaisen valkean Vita Sackville-puutarhan. Aloitan valkoisista lupiineista... Raivaan muut pois, josko valkoiset sitten valtaisivat enemmän alaa? Ne hehkuvat hämärissä.
Villen maaliparta. Liitu/liimamaalia, onneksi lähti pesussa pois.
Nillan koulussa tekemä neulatyyny on yhä käytössä.
Viimeksi tuunasin Villelle kengät tulevaan viikonlopputapahtumaan.
Kurkipellon Paja tekee myös sileitä vanhanaikaisia sormuksia. Kauniita, perinteisiä.
Omenapuihin on tullut pari ötökänpesää, pois otettiin ne, uh. Ja yäk. Jotenkin vaan en kestä nykyään monia asoita jotka ennen oli ihan jees ja ookoo.
Ma mõtlen millest nende pildist ma saaksin midagi öelda, aga ei, pole jõudu mõelda mitte midagi. Päev on olnud pikk, aga huvitav.
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti