Niin olin Kangasalla Apilassa neljä päivää, osa kuntoutuksesta meni ihan harakoille kun kädellä ei voinut keppijumpata eikä venytellä eikä... no altaassakin sattui mutta tein epäsymmetrisesti sitten kun älysin. Suuren osaa ajasta vain makasin kipeänä ja tuijotin telkkaria, en jaksanut lukea enkä piirtää enkä maalata - kuvittelin että olisi rauha tehdä. Mutta kirjoitin kaksi kirjettä joita olen pantannut pitkään. Kävin kuitenkin kävelyllä parina päivänä! Viimeksihän en kyennyt lainkaan. Rekolassa oli kesälampaita ja tuuheajalkaisia kanoja jotka motkottivat piilossa kopissaan. Veneet oli ihania, mutta miksi vielä talviteloilla? Ja uitin kinttuni Vesijärvessä. Rannalla oli ylen nokittu puu.
Olin jälle taastusravil eelmisel nädalal. Parem käsi ei töötanud, oli väga masendav märkata et ma ei sobi isegi mitte vanaemade toolide-keppidega võimlemisega. Ega ma ei tea kuidas se öeldakse...
5 kommenttia:
Voi mitä ihania lapsuuden maisemia! Apila oli ensimmäinen oikea kesätyöpaikkani, tosin silloin eri nimellä joskus 70-luvulla! Upeita kuvia olet ottanut, mukavasti viileä vesi jalkojasi helli!
Ai että on ihanat ja tunnelmalliset kuvat.
Vesi oli jäätävän kylmää, jalkaterät kutistui olemattomiin mutta akillekset tykkäsi :) Parina päivänä paistoi ihanasti mutta ei ollut liian kuuma, sitten oli rankkasateita ja myrskyä. Kyllähän tuolla oleilee, tutussa paikassa.
lampaat, nuo pikkku piitiset on sitten ihania.
Yksi ihanimpia muistoja mulla on karitsoiden juottaminen tuttipullosta, lammasaitauksessa. Oi jos joskus saisi kesälampaita!
Lähetä kommentti