sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Myrskytuulta ja omenankukkia.

Tuo tuuli tekee minut hulluksi, se ahdistaa ja turhauttaa ja tekee kipeää. Minusta ei tulisi enää Myrskyluodon Maijaa. Puutarhassa on vaikea työskennellä mutta täytyy - välillä on ilokin kaukana. Hain perjantaina kortisonipiikin olkaan, alkaa hiukan vaikuttaa, pystyy tekemään jo jotain. Mutta mikä lohduttaa? Kauneus. Värit, omenankukat, lentävät ja kauniit Otukset, mustikanvarpujen suuret puut.

Mul on olnud lapsepõlvest selline unistus et muudan kaugel, mere saarel, ja elan seal nagu enne inimesed elasid. Kuid nüüd teeb tuul halb, ja ma nutan tormis, "miks nii palju tuul..." - Jah, pole minust enam mere saarel elama.

1 kommentti:

Kivipellon Saila kirjoitti...

Korennot ovat niin kauniita, kuin koruja! Upea kuvakulma mustikanvarvuissa. Meilläkin tuulee, nautin siitä, itikat eivät kiusaa pihahommissa! Harmi kun kivut rajoittavat elämääsi!