Minusta se on parempi kuin mökkihöperyys, jota sitäkin täällä välillä podetaan. Kun mökkihöperyys iskee, alan kaivata Tampereelle. Nyt on kalenterissa tosin kolme Valamon-matkaa ja muutama muu pikkuriehaannus. Metsän kaipuseen auttaa vain metsä. Ja siellähän on vaikka mitä.
Eikös joutsenen sulat ole noin 40-43cm pitkiä? Voi minun joutsenparkani. Ja keskellä metsää. Mutta tuo sammalikko, siihen voisin painautua nukkumaan minäkin. Koiraniemessä kävin ystävän kanssa kävelyllä (ja tänään Miehenkin kanssa) ja siellä kasvaa vanha koivu jota tukemaan on noussut neljä nuorta koivua, niiden rungot ja oksat ovat sopeutuneet ja kietoutuneet vanhukseen kuin lapset äidin kylkeen. Tiedän kyllä juu, että jotkut tykkäävät personoida luontokappaleita ja puita, mutta se on minulle erikoinen lähestymistapa. Tämä viisikko näyttää nyt vain siltä ja olisiko syy siinä että olen paljon ajatellut näitä äitiasioita viime aikoina.
Luulin naapurin ryhtyneen lampaanpitäjäksi, mutta joutseniahan nekin. Rannassa ui joutsenpariskunta heinäsorsakaksikon kanssa, lokit ovat saapuneet myös. Avovettä on rannassa vain niin kapeasti, että uivat posket lommollaan mahtuakseen.
Minun tosikevääni alkaa tästä: krookukset kukkivat eräänä aamuna, ja sitten tulee kissa ja kierii niittenkin vähien päällä.
Katoilla on kiipelty. Taloustalossa myydään samettikorppeja ja pasha ja tulppaani koristettiin rinsessoilla. Kuvia arjestani on lisääkin, myöhemmin taas palailen.....
Tere, nüüd ei ole aeg kirjutada eesti keeles... või mul ei ole jõudu. Kuid minu laps ütles et pühapäev liturgias minu usutunnistus kõlas nagu eesti keel. Miks nii...? :D
.png)
2 kommenttia:
Olisiko se karhu sitten käynyt joutsenen kimppuun, kun teillä niitäkin jälkiä oli.
Sepä se, muurahaispesäntonkija :) Petomies ei ole vielä käynyt, olen mittaillut jälkiä odotellessa.
Lähetä kommentti