Salaperäistä

Ihmeellinen oli auringonpimennys, katseltiin sitä työharjoittelijoitten kanssa - se oli heille aivan uutta, koko pimennys - ja käytössä oli kahdet hitsaajanmaskit ja yksi perinteinen kolminkertainen filmi. Mutta yhtään kuvaa en saanut, sillä kun homma alkoi niin iPhone väitti tallennustilan kadonneen kokonaan kännystäni, ja tietysti se tallennustila palasi oitis entiselleen kun homma oli ohitse. Tasan. Mitä tästä voimme päätellä? En minä ainakaan mitään. Mutta kylmä oli, tuuli, linnut kummissaan. Kerran olen ollut järven rannalla pimenyksen aikaan ja järvi väreili kuin kauhuissaan, linnut vaikenivat.

Kevät saapui, todistettavasti. Tuokoon takatalvi ja lumi, nyt on kevät!

Sain tänään suloista postia Magilta! Oi tule jo kesä! Valokin toi koulusta ainakin kymmenen pussia siemeniä, kummilasten perhe muisti taas meitä ja alkoi hurja suomentaminen - latinankielisten nimien perusteella etsin ohjeet netistä. Tuota venättä kun en oikein vielä taida. Tarvitaan puutarhajyrsin, saan lisää penkkejä käännettyä - ihania kukkia ja muuta siis luvassa! Pitäkää peukkuja (tai vaihtoehtoisesti muistakaa iltarukouksissanne) että mun viljelykset onnistuisi!

Eilisestä kerron, että oli ihanaa. Tapasin sisarentyttären tyttärineen, kahdenkymmenen vuoden kuluttua viime näkemisestä. Ja ne lapset! Mielikuvitusta ja suloisuutta! Tuoksun yhä vauvelilta, joka on ihme. Siis vauva, ei tuoksu :)

Ma armastan lilled ja aed, armastan kevad ja suvi - enne mulle meeldis sügis. Nüüd ma ootan kasvu ja muru ja linnud ja... Eile oli meil võõrad - või ei tegeliku võõrad, aga armsad sugulased! Armas väikene tütar ja armas väike-väike beebi, kes on üks suur ime. Minu õetütar oma tüdrukutega koos.