tiistai 19. elokuuta 2014

Tylypahkaan..?

No ei :( En ehtinyt enkä jaksanut kirjoittaa kirjettä enkä edes korttia Valolle, joka täytti 11 maanantaina eli eilen. Juhlat oli sunnuntaina, ne meni hyvin vaikka sitten lopuksi olikin ukkeli taas kipeä. Lauantaina käytiin lääkärissä, tänään uudestaan, ylihuomenna on sairaalan vuoro. Juttelin open kanssa tänään myös, koulujännitystä kun on ja muutakin murhetta. Lapsen masennus on pelottava kummitus, se alkaa vaivihkaa ja pienistä asioista. Sitä tässä yritämme välttää nyt, ajoissa. On hirveää kun lapsi vaan lukkiutuu ja itkee.

Kakussa oli hauskoja legoukkoja marsipaanista.

Tämmöinen ihanuus putkahti kukkamaalle!

Nilla koristeli jämäkakun :)

Ja minulla on ikävä Tallinnaan, yhä.

Sünnipäev, 11 aastat tagasi sain see väike poiss. See sünnitamine oli kõige raskem, kõikidest neljast. Me ei teadnud et minu õndraluu oli katki! See juhtus kui kukkusin trepid, kui ma veel ei teadnud et olin rase...

3 kommenttia:

kosotäti kirjoitti...

Voi että, ihan pahalata tuntuu tuo Valon tilanne, mie rukkoilen hälle Jumalaäidiltä apua ja jaksamisia siulle.

Villakalsarininja kirjoitti...

Voi Valoa! =/ Mutta paljon onnea sankarille ja valoisia päiviä toivon!

KatriK kirjoitti...

Onneksi lapsella on vanhempanaan juuri sinä. Osaat olla hänelle tukena ja turvana. (En toki unohda isääkään tai muuta perhettä, mutta sinua olen nyt jo seurannut aikasten kauan joten voin näin sanoa.)
Kumpa me (ammatti)kasvattajat osaisimme nähdä näiden oppilaiden ja lapsien hädän, ahdistuksen ja kireän olemisen - ja sitten osaisimme omaa käytöstämme ja tekemisiämme "löysätä" niin, että heillä olisi levollinen ja rauhallinen tila kasvaa ja oppia...
Voimia sinulle ja perheellesi, sytytän tuohuksen ja rukoilen puolestanne. Voimia ja siunausta myös tsasounasytömaalle.