Työtä ja kylttyyriä

Eilinen meni siivotessa ja muuttotouhuissa, olohuone on laitettu aivan uuteen kuosiin - huh! Kiitos kortisonin, taas toimii. Ja tänään vastapainoksi kulttuuria: kävimme Pekilossa Mäntässä, ja uudessa museossa - ja "vanhassa museossa" myös. En ikinä opi kumpi on Gustav ja kumpi ööö... no se toinen!

Antti Tanttu: Lohdutus

Pekka Jylhä: Ukraina...

Anteeksi-en-muista-kenen työ oli suuri maalarinteippikennosto - hieno! Tähän kappaleeseen sai koskeakin.

Nykytaide oli ilahduttavaa tällä kertaa, joskin välillä ahdisti. Ja Valo ahdistui aivan kunnolla, lapsi parka ei nyt kestä tehdashallien kalseutta ja kantaaottavia synkkiä teoksia. Mutta olipa kokeilu sekin. Minut pelasti kahvi.

Vanhalla puolella kävin tervehtimässä Taiteentuntijoita Louvressa, Virginiaa, Porilaisten marssia... niitä samoja vanjoha joista tykkään. Schjerfbeck, Kallela, Halonen, Wiik, Edelfelt... kaikki ne rakkaat. Uudella puolella vain vilkaisimme sisälle pikaisesti, siellä oli joku ruoka-aineinen juttu menossa ja ei voisi vähempää kiinnostaa se. Mutta tilat, ne on siellä hulppeat!

Kotimatkalla kurkiaura, ensimmäinen.

Vanhat tehdasrakennukset... täsasäkin kasvoi puita ylätasanteella! Mielikuvitus kävi oitis tekemään tästä Jotain! Nyt voisin olla iloinen miljonääri!

Illansuussa koti näyttää tältä jo, huh!:

Täna siis käisime kunstinäitusel, Mänttässe on ainult 20 minutit sõit. Meelelahutust ja kultuur, jess. Igapäevaelu on olnud raskem jälle.

Haikeaa ja iloista samaan aikaan

Noel muuttaa oikeasti kotoa pois! Tosin vain tuohon kylille mutta silti, tänään. Veimme taas tavaraa, tulee kiva kämppä. Paljon asioita hoidettava, paljon sellaista josta en mitään ymmärrä - ja onneksi ei yksin tarvitse.

Eilen illalla tein pienen kävelyretken Valon kanssa, hatullinen sieniä tuli mukaan kotiin. Veistä en hoksannut ottaa mukaan vielä - ensi kerralla sitten sekin. Metsässä on ihanaa.

Tsasouna on noussut tasakertaan saakka :)

Illalla vielä kierros pihamaalla sisiliskoja katselemassa ja ennen nukkumaan menoa Ingrek Harglan kirja sekä Lovejoyta dvd:ltä.

Jälle üks laps kolib kodust ära! Kuid elab veel lähedal, see on hea.

Mainio tekosyy

On ällistely. Olen tässä harrastanut ällistelyä jo tunnin verran vaikka pitäisi siivota. Se alkoi kun kävin katsomassa eikö aikuistenoikeesti nuo minun tomaatit punerru tai edes kellastu ja ne eivät tee muuta kuin vaihtavat vihreästä toiseen, ovat yhä raakoja ja ylen kovia. Hmph.

Lisäksi ällistelin likaista näppistä ja sitä että kohta alkaa lämmityskausi.

Laisk.

Askarrus

...jatkuu. Nuken seka- ja lyhyttavarakauppa siis valmisteilla. Pitäisi taikoa jostain roombox tai lasiovellinen pikkukaappi nyt että osaisi hahmottaa mitä muuta on tekemässä... tässä leivonnaiset kuivumassa vitriinissä, asettelu hieman ontuu vielä.

Ihkaoikeasti mun pitäisi siivota ja järjestää ja lajitella kamoja kirppikselle... haluaisikohan kukaan täällä nähdä kirppispostausta? Jotta voisi ostaa suoraan miulta eikä rymytä huutonettiin. Tahi jonnekin hämäräperäiselle kirpparille koluamaan pöytää tarvitsisi lähteä ei.

Mistä melko suoraan tuli mieleeni Markus Kajo ja kirjansa, jota luen vessassa ja kylvyssä. Heh.

Niin se meidän kaivovesi - arvatkaa missä näistä sitä on..?

Törmäsin hyvää ihmiseen - hän tahtoi lahjoittaa tällaisen hienon imurin Noelille! Kahvipaketin silti annoin :)

See tunne kun peaks tegema koristamist ja korraldamist ja tegeleb siis midagi muud...

Byäää, uuuuurgh!!!

Kaivo - rautaa, rautaa, rautaa... vettä ei tullut moneen päivään! Omenat - ampiaiset. Ampiaiset!!! Liian tuttavallisenpehmeäksi käynyt (Nillan ilmaisu kuului jotenkin noin) omatekoinen kahvisaippua: Munchin Huuto! Vaiko munkin?

Migreeni on palannut takaisin koko voimallaan, nyt on jälleen kortisonikuuri, kolmas kesän aikana. Se onneksi parantaa oloa. Hetkeksi.

Kivoja asioita on ystävältä saatu liljakimppu, nukkekotiaskartelut Valon kanssa, perheneuvolaan nopeasti saatu aika, lapsen nauru, ja arvatkaa mitä. Noel muuttaa kotoa pois, se on sekä hyvä että haikea uutinen. Sain asunnon hänelle keskustasta. Ja eilen kävimme Ikeassa hankkimassa Mummin avustuksella kotitavaraa yllinkyllin.

Natuke nukker ja väsinud, head asjad aga on samuti: lilled, nukukodu ehitus koos väikepojaga ja teise poja uus elukohta meie lähedal.

Ompeli hän

Huppua ja mekkoa, housut ja tunikan. Kuvassa hiukan huppua.

Suunnittelen yllättäen uutta asukokonaisuutta tuleviin keskiaikajuhliin...voi taivas, luulin jo päässeeni tästä vaivasta! Ja mihin kumman koloseen työnnän tässä huushollissa nuo vanhat käyttökelpoiset vaatteet, kun kotitonttu on taas karkuteillä? Tarvitsisin keskiaikahuoneen?

Marjapuskassa viivähdin tänään tovin, yhden pihtihäntäisen ja yhden ampiaisen kanssa. Ja joku nimetön olento oli syönyt omenaa suoraan puusta, varmaan hetelmälepakoinen tai joku hilviö.

...õmblen jälle uued keskaegsed rõivad, ei tea miks... pooleteist nädala pärast on keskaeg pidu ja tahaksin midagi uut panna selga.

Kroonisesta akuutiksi mesenaatin puutteeksi

Miksi oi miksi. On kallista saada opiskelukämppää pojalle siis. Tarttis mesenaatin. Ei mulla sit muuta :(

Kuvassa hyvä yritys ja aikomus on toi trampoliini, minä toi ankka ja linnunkakat, no, linnunkakkaa.

Nüüd ainult ärritatud :S

Tylypahkaan..?

No ei :( En ehtinyt enkä jaksanut kirjoittaa kirjettä enkä edes korttia Valolle, joka täytti 11 maanantaina eli eilen. Juhlat oli sunnuntaina, ne meni hyvin vaikka sitten lopuksi olikin ukkeli taas kipeä. Lauantaina käytiin lääkärissä, tänään uudestaan, ylihuomenna on sairaalan vuoro. Juttelin open kanssa tänään myös, koulujännitystä kun on ja muutakin murhetta. Lapsen masennus on pelottava kummitus, se alkaa vaivihkaa ja pienistä asioista. Sitä tässä yritämme välttää nyt, ajoissa. On hirveää kun lapsi vaan lukkiutuu ja itkee.

Kakussa oli hauskoja legoukkoja marsipaanista.

Tämmöinen ihanuus putkahti kukkamaalle!

Nilla koristeli jämäkakun :)

Ja minulla on ikävä Tallinnaan, yhä.

Sünnipäev, 11 aastat tagasi sain see väike poiss. See sünnitamine oli kõige raskem, kõikidest neljast. Me ei teadnud et minu õndraluu oli katki! See juhtus kui kukkusin trepid, kui ma veel ei teadnud et olin rase...

Oi postimerkkitaide

Postcrossingin iloja on myös kauniit merkit, tässä jokunen. Pieniä taideteoksia. Ja kortin ulkoasu joskus ihastuttaa kovin muutenkin - varsinkin Japanista ja muista idän ihmeiden maista tulevat kortit ilahduttavat pienillä yksityiskohdillaan.

Selasin juuri saamiani kortteja ja mietin ihmisiä niitten takana. Jotkut kertovat itsestään paljonkin, jotkut vain lyhyesti toivottavat hyvää kortteilua - mikä on tietysti himpun verran tylsää.

Postkaartide saatmine on tore, ja veel toredamaks teeb see et postimees toob mulle ka ilusaid postikaardid :)

Karhunpoika sairastaa

Huominen synttärisankari potee vatsaansa, jo keskiviikosta saakka siis sattunut kovasti ja oksentanut on kerran, silloin aluksi. Tänään päivystyksessä lääkäri epäili refluksia ja antoi Somacia joka auttoi hetkeksi - mutta nyt taas.... Kurjaa!!! Äsken alkoi nousta kuumetta, saa nähdä miten käy, siirretäänkö juhlia.

Toissailtana Arne osallistui Hippo-kisoihin. Juoksi kaverin kanssa itsensä vallan pahki ennen kisaa, ja voi sitä murhetta kun ei saanut mitalia... oli hauska seurata parivuottiaitten juoksua, tai siis "juoksua":) Osa jäi hortoilemaan eri suuntiin ja joku lähtöviivalle. Numerolappu oli monella suurempi kuin itse kisaajat!

Eteisessä on kaikilla varmaan tällaista? Aloitin muuten tekemään Valolle keskiaikakenkiä - ompelu tosin taitaa jäädä Villelle, sen verran tukalaa hommaa se on. Kuvassa Villen kengät ja tynnyri jonka päällä pelataan noppaa, sekä rautapaita.

Kalenteri täyttyy rutiineista ja kaikesta... syksy!

Eilen käsityömuseolla Jyväskylässä kirjailin pienen punaisen laiheliini-kukkilinnun.

Leivon silti kakkua, Minecraft-sellainen pitäisi tehdä.

Homme oleks väikemehe sünnipäev, ta on aga veel haige :(

Ohoh, käynnistyin!

Mikä lie tämäkin harha, mutta ajatus yhtäkkiä ryöpsähti ja aikaansai sen, että tilasin tulevaa kirjaston nukkekotinäyttelyäni varten jo kuvia. Ja olen ostanut karkkikaupan tavaraa eli maton, verhot ja pikkuisia lasipulloja. Puuttuu enää huone ja tiski ja nukke ja ... no ihan kaikkea! Mutta ajatus on laitettu alulle. Mikähän minua vaivaa.

Nostalgian vuoksi lempparikuvani nukkekodista:

Kävin tänään liikkumassa kylillä kuin laiskiainen. Oli nimittäin aivan liian paljon aikaa ennen fysioterapiaa. Laiskiaisuus onnistui hyvin sillä viime yön horrostelin, koska Valolla oli joku oksennustaudinpoikanen. Kertayskäisyllä onneksi selvisi, mutta se olikin iso yskä. Katselin Areenasta sarjoja ensin yhdellä silmällä, sitten suljetuin silmin, havahduin kun joku käänsi kylkeä ja taas katselin.

Eilen illalla toimitimme Akatistoksen Jumalansynnyttäjälle :) Hyttysiä oli yllinkyllin vieraanamme (sen vuoksi lakki päässä, anteeksi - kaljuparka oli suojattava!), sekä Otto josta vissiin on tulossa tsasounakissa.

Kavatsen nukumaja näitus, Jaanuaris. Tore olla jälle innukas :)

Olisipa monta minää

Toisaalta taas yksikin on joskus liikaa. Viikonloppu lähestyy ja täytyy tehdä tuhannen asiaa ja veto alkaa olla pois, kortisonit loppu. Mutta onhan tässä tehtykin, poltettu pannulappuakin.

Naudansarvesta tehtiin kinnasneuloja, nättejä! Kokeilin ja hyvin toimii.

Toivon ukkosia ja sateita, sääetana lupasikin. Mutta yhä aurinko paistaa vaikka salaman kuva oli etanalla otsassa kello yhdentoista kohdalla.

Puolusta, pelasta, armahda ja varjele meitä Herra, sinun armollasi... Maailman uutiset ahdistavat, esirukous auttaa.

Eile õhtul tundus tugev suitsulõhn... Sain teada, et villa põleb ahjus aeglasti aga lõhnab väga palju.

Päivän toinen: ikkuna-aukko!

Hyvä mieli!

Heas tujus :)