Viikonloppuna opetin Arnelle ukkosensietoa ja -ihailua. Aika onnistuneesti jopa. Itse kastuin kokonaan ukkelin lähdettyä sisälle - tämä mummu ei irronnut kuistilta, ei millään. Kuvasi ja kuvasi, katseli ja kuunteli ja haisteli yllä rytisevää ukonilmaa ja tunsi olevansa elossa. Pilvet niin mahtavat!
Olin radikaali ja kävin leikkuuttamassa tukkani kampaajalla - olisiko elämäni viides kerta? Taas hakattiin harjalla päähän ja kiskottiin kammalla märkiä hiuksia - en tykkää. Mutta kun kädet ei enää taivu leikkaamaan itse kuten ennen. Kuontalo oli siinä jamassa mhin se jäi kun leikkasin takut pois kevättalvella - en ollut edes katsonut pelistä miltä se näytti, mutta nyt alkoi olla hassua: tukkani on kihartunut taas! Heleijaa hormonit! Onpahan nyt jotain muotoa ja ryhtiä lisäksi vähän.
Ja kaikista kivoin asia: kävin uimassa pari päivää sitten, uin kauan ja hartaasti! Ihanaa! Kivutkin pysyivät pois sen ansiosta muutaman tunnin!
Äike on minu arm! Suve esimene torm! Ja olen ka ujunud, esimest kord see suvel!
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti