Jännitystä elämään - vaikka ilmankin olisi pärjännyt

Sastamalassa ryöstettiin eilen aamulla kultasepänliike, siinä lähellä missä olin Miehen kanssa viettämässä opiskelu- ja arviointihetkiä koko päivän. Matkalla Sastamalaan ryöstäjä ajoi vastaan, auto kuulosti meidät ohittaessaan kuin laukaukselta, perässä tuli useita poliisiautoja - samaa vauhtia. Katsoin sivupeilistä taakse ja rukoilin ettei takaa-ajettu törmää kehenkään, melkein kahtasataa liikenteen seassa moottoritiellä ei ole hyvä juttu. Ihmeen pitkälle hän pääsikin, lensi ojaan katolleen vasta lähellä Tamperetta - uskon, että enkeleitä oli matkassa monella autoilijalla. Poliisi tiedottaa asiasta tänään iltapäivällä enemmän. Minulle tuli siellä tien päällä todella kurja olo, itketti ja pelotti. Tuollaisessa tilanteessa saattaa elämä päättyä silmänräpäyksessä. Rukoilin ettei autoissa ole lapsia.

Mutta muuten päivä oli tosi mukava. Opetus Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa (nimi!!!) on pätevää ja tilat hienot, sain olla mukana arvioinnissa ja kuulin myös asiaa helmistä. Haluaisin opiskella minäkin.... mutta tällä päällä?

En muuten ottanut kuvia lainkaan siellä - kertonee jotain kiinnostavuudesta, en malttanut!

Kotiin tullessa otin yhden autonvarjokuvan. Hauskasti varjo ajoi vierellämme aurinkoisilla tienpientareilla.

Muita kuvia sitten: Miehen opiskelutyönä valmistama riipus hopeaa ja savukvartsi.

Uusi hattuni jonka sain sentään valmiiksi, tässä kuvassa puuttuu vielä vähän kirjailuja. Olen kukkahatutäti.

Puutarhassa on kevään tuntu, haravoin hiukan ja kuvasin nämä pitsiset ananaskirsikan lehtilyhdyt.

Sastamalasta tullessamme tarttui Tampereen Ikeasta matkaan mm. possuressu.

Eile sõitis vastu tõeline röövli, hirmutav kiirus ja politseid sõitis tagant. Ma mõtlen kui äkki võib elu lõppeda. See röövel on nüüd haiglas, raskelt vigastatud ütles uudiseid. Aga ta on ka kellegi laps, noormees.