sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Metsä mun rakkaani

Jos on ihan reporankana...

... niin voi karata metsään.

Balin, tuo oiva kääpiö, lienee viettänyt pyykkipäivää metsässämme? Parta kuivuu, kaverien parrat myös. Alemmassa kuvassa kai Orin parta vasemmalla.

Mutta mikä on tähän aikaan talvesta jänöä pienempi ja oravaa isompi? Oli hiukan alle parikymmensenttiset jäljet, sirot kuin mitkä. Jänis-orava?

Kotiportailla tuttu miukumauku.

Metsa, mu armas! Harvesteri pärast metsa põhjas selliseid noored puud, palju aastad seal magama jäänud... Ma tõmbasin kaks oma aia juurde, olen siis varas?

2 kommenttia:

kosotäti kirjoitti...

Metsät on maailamn parhait paikkoi, sielt miekii tänä aamun hain lohtuu ko kaik suututti.

Kyl mie veikkaan noita sieviä jälkii kurren tekemiks, meilkii noit näkkyy just oraviin reiteil:))

Maahiska kirjoitti...

Oli ne aika ison oravan jäljet, mietin voiko olla noin iso kurre 8-o

Tänään en pääse vissiin metsään kun tulin just lääkäriltä( iski kortisonit niskanjuureen, yläniska tulehtunut kerrassaan) ja laulutunnille vielä yritän - lepoa siihen saakka. Mutta Valmossa yritän kötkötellä hautuumaalle saakka :)