sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Vesi nousee lähteellä, vihdoinkin! Mutta missä on sammakko?

Sammakko oli karannut - kosiomatkalle, ehdotti veljenpoika. Kenties? Arne pelkäsi että näkee sen.

Tänään olen polttanut homeisia tyynyjä ja harrastanut ympäristön tutkimista. Olen löytänyt varmaan poimittaislinjan pysäkin, täällä nimittäin bussit ei kulje.

Onneksi talvi odotuttaa itseään. Pihalla on töitä.

Ja pikkumies oli yökylässä. Luin iltasaduksi eläintarinoita.

Sügised tööd, minu südame tööd!

5 kommenttia:

kosotäti kirjoitti...

Ihana pikkumies siulla kaverina.

Maahiska kirjoitti...

No on. Sille on kaikki välillä yhtä ihmettä. Mutta sammakot kauhistus.

Amanda kirjoitti...

Suloinen pikkumies, pihatöiden jälkeen varmasti väsytti eikä oikeastaan voi olla parempaa kuin eläinsatuihin nukahtaminen.

Meidänkin taloudessa luetaan aina välillä iltasatuja, vaikkei meillä vielä lapsia olekaan. Mies usein pyytää, josko voisin lukea jonkin kivan tarinan johon nukahtaa.

Ja mitä kuvia, etenkin nuo joutsenet ihastuttavat.

Maahiska kirjoitti...

Meillä joskus miehen kanssa luettu toisillemme myös, nykyään sairauteni vuoksi jäänyt. Harmillista. Muutama ilta sitten luin kyllä runon, ja joskus pieniä pätkiä olen lukenut paraillaan menevästä kirjasta. Nautin nykyään ääneen lukemista enemmän kuin ennen. Lapsille luin joskus vaikeassa elämänvaiheessa paksuja kirjoja ja kirjasarjoja läpi, ne toivat turvaa.

Kuvaan nykyään vain kännykällä ja käsittelen samantien instagramilla. On tuo oikea kamerakin, mutta en jaksa sitä. Kiva kun tykkäät :)

Amanda kirjoitti...

Itsekin kuvaan ehdottomasti eniten juurikin kännykällä - kameraa ei useinkaan jaksa kantaa mukana ja kännyköillä saa nykyisin niin hyviä kuvia, ettei järkkäreitä normaalissa arjessa oikeastaan tarvita.