tiistai 15. lokakuuta 2013

Tyhjä pöytä, tyhjä pää...?

Taas pitää tyhjätä tietsikan työpöytää... mistä näitä kuvia tulee? Ikinä en ole tykännyt halloveenista enkä aio vastakaan tykätä mutta kun lapsi pyysi että tehhään ruma kurpitsanaama niin tehtiin. Se on aikasten hiano kyllä pimeässä. Syysasteri sen sijaan yllättää joka syksy ihanuudellaan. Yritän muistaa jakaa tuota ihanuutta tänä vuonna pitkin pihaa kukinnan lopetettua. Metsäkävelyllä törmättiin törkeään peittämättömään vaaralliseen kaivoon. Sinne voisi joku heikkonäköinen pimeässävaeltaja orava pudota - tai kettu tai supi. Ei ole meidän toimivalta-alueella valitettavasti. Mutta Omalla Pikku Kasvimaalla on suloista.

Sitten muuta. Minä niin rakastan näitä kuviani. Muuten en muistaisi mitään. Tänään kävin ihmettelemään kun vammaistukipäivänä tulee yli 93e liian vähän rahaa ja päätin tutkia asiaa. Olin unohtanut hakea pojan tuelle jatkoa kun tuo täytti sen maagisen 16 vuotta - niin siis sehän lakkaa syömästä silloin! Keliakiatukihan putoaa silloin hopsista vaan! No nyt siis eespäin tullee 23 ja rapiat, aluksi tietysti takautuvasti köntässä ne mitkä unohdin ja jatkossa hei hurraa kuukausittain vaivaiset pikkurahat. Suomi kiittää ja kumartaa. Miun olisi vissiin pitänyt ottaa setelistä kuva toukokuussa. Olisi edes se muisto.

Arne tarkka poika huomasi että kimonotyttö on tyttö, kysyi kuka tyttö tuossa on! Siis hei, pojalla on taidesilmää! Siksi pitää vielä leuhkia tällä suosikkikuvallani tässä.

Laukkuni kuvasin autossa vahingossa, luulin kameraa hitaaksi ja napsuttelin menemään ja sain aurinkopallosetkin mukaan. Kiva kuva hetkestä kun ei oikeasti tapahdu mitään.

Mies kuvasi villaisen outlookini kahvilassa. Villaa sen olla pitää, takeista en tykkää kuin ääripakossa.

Arne pyysi piirtämään ritareita ja viikinkejä...

Itse toi mummulle piirustuksen nimeltä "Vanha lääkäri jolla on hampaat irronneet".

Monta kertaa ihmettelin mikäihmeen Sussides tööle - eräänä aamuna sitten vaan tajusin :) Kiva!

*************************

Terveiset maa-artisokan juurelta!

Puud

Hõbedase uduloori servad

Sinu laugudel, minu suudlused

Võtke oma vabandused kaasa

Kanarbikul pole vaja neid

Metsadel ei ole vaja tänu

Ilma puudeta ei saa hingata

Viige oma kiidusõnad koju

Valgust paistku mulda sinu pilk

Taeva poole ülesse ma hüüan

Öösse pimedasse üksipäini astun

Taeva poole ülesse ma hüüan

Öösse pimedasse üksipäini astun

Liblikate kõikenäinud tiivad

Tolmuks muutuvad, kui neid puutuda

Ilu ei saa eluks vahetada

Plaatinast on hinnalisem hing

Jumal anna mulle meelerahu

Mõista mida saab, alla neelata

Kuidas tules sulatada elu

Tarkust kuidas vahet teha neil

5 kommenttia:

kosotäti kirjoitti...

Ihana toi Arnen hampaaton lääkäri:)))

Maahiska kirjoitti...

Juu mietin että kuka mahtaa olla ja miksi on hampaat pois? Ihan heti ei juolahda mieleen pienen pään syvät mietteet tämän tiimoilta. Arne on mainio yhdistelemään asioita ja tarina kulkee!

Kirjailijatar kirjoitti...

Ja minä ihastelin villaisia vaatteitasi ja tuota kivan näköistä kahvilaa. Ihanaa, kun on syksy ja voi pukea kaikki villapaidat vaikka päällekkäin.

Maahiska kirjoitti...

Kahvila on Satumaa täällä Keuruun keskellä, kiva paikka. "Villava outlook"-sanonta tuli kaverilta ja saa minut hymyilemään aina, ajalta kun asuttiin Ekokylässä ja se jotenkin kuvaa sitä hyvin. Takit on painavia ja tukalia, ne kinnaa ja kiristää ja estää olemasta mukavia ja taipuisia. Niissä ei ole muumia, ne on hemuleita. Kiva kun tulit tänne, Kirjailijatar :)

elina kirjoitti...

Olen samaa mieltä villavaatteista. Vaikka olen suuri ja lihava, puen villakerroksia niin että näytän norsulta, mutta mukavuus on parasta.

Kauniita kuvia. Iski taas inspis maalata, mutta mistä sais sen ajan, kun on näitä hitaasti valmistuvia käsitöitä ja syksyisiä kotitöitä.