....nimittäin Jääsken kansallispukuun. Siis tähän projektiin josta Soja puhuu tässä. Miehen kanssa käytiin kesken kuntoutukseni Orimattilassa saakka museoviraston keskusvarastossa mittailemassa ja piirtämässä hakasia.
Voi miten tahtoisin tehdä tuollaista työtä ihan oikeasti, työkseni! Ja nyt sen vasta keksin kun on liian myöhäistä.
Pimeässä ajaminen ei ole kivaa, mutta reissu oli muuten ihana ja ylensi mieltä. Erikoista oli, antoisaa. Ja kahviseurakin oli mukavaa! :) Kiitos heille siellä! Muuten en tässä voi ihan hirveesti hehkutella enkä hihkua vaikka mieleni tekisi.
Sitten hoplaa! kuvavuota Koso-tädille ja muillekin :) Olen ollut hirmuisen ahkera kännykamerani kanssa - Samsung alkaa tulla tutuksi pikkuhiljaa - ipponen siis heitti henkensä ja mummu joutui opettelemaan uuden välineen. Nyyhkispyyhkis, mutta nyt on voittajafiilis!
Kuulkaas hillohaarukka on oltava joka talossa. Tämä ei tiennyt olevansa sellainen ennenkuin kastoin sen kurpitsahillossa.
Kissansilmät. Kiiluvat sellaiset.
Valo soittaa kitaraa epäortodoksisesti.
Äiti neuvoi unohtamaan saintpauliat niin kukkivat kiittäen. Tämä äidin muistoksi hankkimani tottelee ohjetta hyvin. Kuparikolikkoa en ole muistanut vieläkään laittaa aluselle, pitäisiköhän?
...Pihalla sitten tapahtuu toisenlaisia juttuja. Kävin ulkona tänään:
Pakkasta oli yöllä -6,5 ja morsinkopelto oli kaunis. Vesi oli noussut järvellä hurjasti mutta laskenut lähteellä niin että vettä on varsin hankala saada (kuvassa Mies, en minä!). Mutta!!!! Menin Valon kanssa hakemaan risuja niin löysin elämäni ensimmäiset suppikset!
Näin se hyvä Jumala huolehtii pienestään. On tapahtunut asioita jotka tekevät minut surullisemmaksi kuin nämä päivitykseni antavat ymmärtää ja olin jo heittämässä taas syömiset sikseen. Sitten tulee suppiksia paikkaan jossa niitä ei ikinä näinä vuosina ole ollut. Ja tulee hyvä herkkukeitto joka on syötävä heti pois.
Loodus on imeline ja Jumal on hea. Ja meil on huvitavad tööd ja ilus on elu.
.png)
3 kommenttia:
Jumala kuljeksii metsässä ja ripottelee suppiksia Maahiskan löydettäväksi. Semmoinen Kristus keltaisten lehtien keskellä kuin Edelfeltin maalauksessa Kristus ja Mataleena. Syödä on hyvä. Muistaispa itsekin...
Kiitos kuvista,ihania ovat:)
Mikään ei ole liian myöhäistä,mutta joskus elämä, ikä, terveys ym. hidastavat asioiden toteutumista.
kansallispuku hankettasi seuraan mielenkiinnolla.
Unelmoin Säkkijärven puvusta,Viipurilainen miulla oli, mutta se kutistui tuolla kaapissa ja möin sen, mitä lie ollut huonoa sekundaa:)))kälyillekkin kävi omien pukujensa kanssa samoin:)
Näin vaan käy, puvut kutistuu kun mammat levenee.
Kas semmoinen ketku huonolaatuinen Viipurin puku! Miulla ei ole koskaan ollut edes lainassa kansallisupukua, sellaista oikiata... jukra, miten olisikaan käynyt! Kyllä olen niin innoissani ja iloissani tästä mahdollisuudesta, toivottavasti hakaset nyt onnistuvat. Kyllähän ne!
Mataleena tosiaan kompastui suppiksiin ja osan päälle kelvoton talloikin - Valo ne huomasi ja moitti äitiä ja sen suuria saappaita. Mistäs minä tiesin että siellä semmoisia kun ikinä kaikkina näinä vuosina ei ole ollut!
Lähetä kommentti