keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Ompelun vaikeudesta

Oi jos oisin, en puuhevonen, vaan oikea ompelija. Oi jos olisin terve ja jaksava ja kärsivällinen! Oi jos...

Koostin pienen nettitutkimusten jälkeen tällaisen puvun ajatuksena, että novgorodilainen kultasepän vaimo voisi pukeutua jokseenkin näin(kin) 1300-1400-luvulla. Sillä eihän kukaan tiedä mitä kaikkea on ollut - vain miniriikkinen osa haudoista on löydetty, ja miniriikkisemmät ovat löydökset niistäkin. Jos tekisin museolle, tekisin toki juuri kuten pitääkin. Mutta nyt teen käyttöön ja työnilosta. Kuvasta puuttuu vielä rannekorut ja yhdet lasihelmet, sekä vyönpää.

Olen kuitenkin iloinen silkki-villa-koltustani. Alla on siis punainen silkkimekko.

Ma loodan et muinasinimesed oli ka hea kujutlusvõimega varustatud - et kõigile pole olnud samasuguseid rõivad nagu arheoloogilised kaevamisis... :p

PS. Magneettikuvauksissa löytyi päästäni jotain kummaa joskin pientä. Siitä myöhemmin. En ole hermostuvaa tyyppiä enkä nytkään aio pohtia asiaa enempää - onhan se MS ollut tapetilla jo useamman vuoden :) Elän hetki kerrallaan kuten ennenkin enkä murehdi, älkää tekään. Sitten vasta kannattaa laittaa ajatusnappi ON-asentoon kun menen neurolle - kun siis joskus sinne pääsen. Tänään olisi pitänyt mennä vuodeosastojaksolle, migreeninestolääkekokeiluun (mikä sana!). Ei jouda nyt. Pyhtää kutsuu :) Ilo se on joka elättelee.

8 kommenttia:

elina kirjoitti...

Ei tämä ms ole mikään mukava kaveri, mutta ei siitä kuitenkaan kannata isommin hätäillä.Olen tämän kanssa pärjäillyt jo kuusitoista vuotta, eikä ms ole vielä päässyt voitolle, vaikka joskus siltä tuntuukin. Tärkeintä olisi nyt saada oikea tauti tietoon, että pääset kuntoutukseen ja saat oikeat lääkkeet. Voimia sinulle ja laitan pyyntöjä yläkertaan puolestasi.

kati kirjoitti...

Hieno puku! Että osaatkin! Minun pitäisi piipahtaa sinun opissasi... Minulla on nimittäin kaapissa monta vuotta sitten kurssilla tehty keskiaikainen puku pellavaisine aluspukuineen, surcot on merensinistä villaa. Ihana vaate, mutta siihen se homma sitten hyytyi; kun ei ole ollut käyttöä, en ole saanut aikaiseksi viimeistellä sitä. Ainakin lautanauha pitäisi tehdä vyöksi ja surcot'n hihansuihin on kaninnahkoja valmiina.

Tsemppiä terveysasioihin. Hyvä, että selvitetään. On varmasti aina helpompaa elää tunnistetun kiusan kanssa kuin jonkin tuntemattoman riesan.

Liiolii kirjoitti...

Upea on tuo puku. Muistan rukouksissa sinnuu, ja nähdään Pyhtäällä!

kosotäti kirjoitti...

Mahtava puku, upea väri.
Oot sie taitava tekemään.
Kirkolla nähdään:))

Maahiska kirjoitti...

Kiitos kommenteista :) Kohta pakataan auto, huh hei mikä loppurutistus, ompelin vielä yöyhdeltä! Markkinoilla tavataan!

Elina K kirjoitti...

Kindlasti kandsid ka kaugetel aegadel inimesed erinevaid riideid. Põhjusteks kindlasti ka erinevad võimalused materjalide näol ja ilmselgelt ka eelistused kaunistuste osas (usun, et juba ürgajal olid kehakatted erinevad, sest kütitud loomade nahadki olid ju erinevad ... vot ) !
Ja Sinu rõivakomplekt on väga-väga ilus !
Hyvää ja kivuton kesä !

Ruostevilla kirjoitti...

Kaunis puku ja sinä varmasti tulet loistamaan se päälläsi! Punainen antaa voimaa. Toivottavasti ehdit ottaa kuvia markkinoilta meille blogiystävillesi nähtäväksi.
Kaikkea hyvää Sinulle :)

Maahiska kirjoitti...

Kiitos kaikille :) Laitan kuvia esille kun saan niitä Tyttäreltä - jostain kumman syystä en saanut kuvatuksi itse mitään ;)
Olin kyllä ylpeä perheestäni, olemme aika näyttävä sakki. Ja ilo olla yhdessä, se on parasta!

Elina, jah, hardcore-keskaja entusiastid kasutavad ainult dokumenteeritud rõivad - ah ütlen ma, ei mul ole aeg iga õmblus käsitsi teha ja minu päev kasuta netis uurimas ja otsimas kui teha üks üldtunnustatud kleit ;) Ma arvan et inimesed on alati olnud leidlik ja loovaid. Näiteks Moy-kleit on minu silma selline, et kangas on otsas ja peaks tegema see siis väikesest osadest...:D see pole mood, aga vajalik!