Kun katselen blogia taaksepäin - miten paljon on kaikkea ollut ja tapahtunut. Rakennusaikakin, mitä kaaosta ja epätoivoa - ja hauskoja kuvia! Ja kaikki keskiaikajutut.... nyyh. Olen nyt valinnut meille kaksi tapahtumaa joihin voin osallistua (miehet saattavat mennä keskenään sitten muuallekin) tänä kesänä - riittävän pieniä (lyhyet kävelymatkat) ja riittävän hyvät olosuhteet the Vaivan kanssa. Mutta oi miten haluaisin käydä vaikka Rosalassa, tai Hämiksessä, tai... vaikka missä - Suomen kesä on täynnä keskiaikatapahtumia!
Nyt pitää kiirettä, kirja on valmistumassa... kääk. Alan ehkä hiukan tajuta vasta mitä ollaan oltu tekemässä.
Nyt kuvia koulun 125-vuotisjuhlasta ja kotoa. Kuvat Nillan ottamia, meidän ikioma paparazzi.
Kummitytön kanssa :)
Ja kännykkäkansaa 1900-luvun taitteesta....?
Liivitkin valui.
Ilovalmarin runonlausunta meni hienosti.
"Meidän koulu
Meidän koulussa on hyvä olla
eikä kukaan ole pelkkä nolla
Täällä ei kiusata ollenkaan
vaan kaikki auttaa toisiaan
opet eivät anna liikaa läksyjä
eivätkä ole yhtään äksyjä
Keittiöstä kuuluu suhinaa ja puhinaa kun Tiina meille ruuat taikoo
ja hyvän mielen aikoo
opet:Johanna,Markku ja Tarja meille tietoa jakaa
ja hyvän tulevaisuuden meille takaa
Meidän koulu on meille rakas,tiedän sen,
tätä aikaa unhoita en."
-Valo 9v-
Sitten muualle eli kotiin: ompelua, kasvien hyysäystä ja hopeointitöitä...
Ja vielä eiliseltä Huvituksen kukat ja auton siunaus! Samalla siunattiin muutama muukin auto - seurakuntalaisten siis, vaikka ehkä jokunen roiskaus ylettyi muihinkin parkkipaikan autoihin :D
Tavaline elu on kõige parem, mulle meeldib kodu ja pere. Aga vahetevahel pidustused ka, kui on väikesed ja vanaaegsed...
.png)
3 kommenttia:
Odotan innolla kirjanne ilmestymistä!
Sitä ennen käyn täällä ihastelemassa menoa ja meinikiä sekä kädentaitoja.
Oletko laittanut erityisiä värjäyskasveja kasvamaan?
Tänä vuonna jäi kiireen vuoksi kylvämättä uudet morsingot ja viimevuotisista ei kuulemma tule väriä. Samettikukka on ykköskasvini, niitä on nyt kolmea lajia. Olen myös laittanut jonkin verran pensasvärihernettä mutta itävät kovin hitaasti. Enimmäkseen kerään luonnosta - ja pian pitäisi jo ryhtyä lupiinien kanssa leikkimään. Miten ehtisi kaiken?...
Siunausta ei koskaan ole liikaa!
Tässä pitäisikin kerätä helmansa ja lähteä kevään värikasveja noukkimaan, mutta muut puuhat vievät nyt voimat. Kunhan uusi viikko aukeaa sunnuntai-aamuna... silloin taas jaksaa. Toivottavasti.
Voimia sinulle, kunhan tässä suunnitelmat ja solmut vähän selviää, niin laitan sulle privana viestiä sekä niistä risteistä että "Kuinka meitä johdatetaan eteenpäin ennalta valmistetuissa askelissa" - uskomattomia asioita tapahtuu ja kaiken järjestyksen näkee vasta jälkeenpäin. Mutta senhän sinä jo tiedätkin :)
T. KatriK
Lähetä kommentti