Monta voihan-ettää tänään. Se vaikka, että heräsin vasta puoliltapäivin kun kahvihammas ilmoitti olemassaolostaan. Flunssan jälkeen olen ollut aika vetämätön, sama fletku tunne vaan jatkuu yhä vaikka jo patistauduin ulos ja jopa rantaan saakka: siellä toinen voihan-että eli joutsenen ääni - jostain kaukaa kuului, liekö Kalmankosken avoimissa ollut.
Samaan kategoriaan heitettäköön se, että oli taas välipäivä lämMityksessä - täällä tarkeni aivan hyvin! Vasta nyt pistin tulet uuniin. Ja ruokaa tein, ja ... no mitä minä tein. En kai mitään.
Voihan että!
Kuvassa äitini perhe joskus vuonna 1925-26? Äiti siinä isänsä sylissä.
Imelist kui elu on vaikne ja rahulik. Ainult magamist täna. Käisin jah kaldal, lund ja lund, meie paat nagu unustatud rannakarp....
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti