Elämä alkaa voittaa Trexan-kommellusten jälkeen. Tänään ensimmäinen päivä kahteen viikkoon, kun tunnen taaas olevani voimissani - tai siis hiukan paremmissa voimissa. Aamulla nitistin migreenin, se tulee nyt joka toinen päivä kai, illalla tuplaan Triptylin - ei paljoa huvittaisi kun ajattelee mitä lääkkeet tekevät minulle. Mutta Triptyl tuntuisi käyvän.... Entisessä elämässäni pystyin lääkitsemään kaiken luomusti ja konsteilla, nyt ne temput eivät enää auta. Elämäntapanikin ovat pakosta hyvät, lukuunottamatta kahvi/sokeri-linjaa, josta pikkuhiljaa yritän luopua.
Neurolle yritän silti päästä piakkoin, kolmoishermosärky on ärtynyt Triptylin myötä vaikka sellaista sivuvaikutusta ei missään lue. Ja vasen silmä, tuo temppuileva vanha kenkku kapine, on nyt ollut Todella Outo. Kolme kertaa on näkö mennyt siitä sekunniksi, pariksi kokonaan. Ensin tulee kova paine, sitten näkö katoaa hetkeksi. Sen jälkeen jää omituinen tunne, kuin silmä leijuisi ja painaisi eestaas. Perjantaina on silmälääkäri kyllä.
Mutta silti, etsin uutta tiskausmusiikkia ja juuri sain koottua näyttelymatskun valmiiksi. Torstaina aamulla ripustus kirjastolle.
Täna juba hea päev, esimene kord kahe nädala jooksul.... valu ja haigus on aga pole nii raske enam.
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti