Sain ison (valtavan) invahuoneen ihan itselleni, kelluin ja hoidatutin ihtiäni, söin melkein hyvin (keittiö ei osannut laittaa mulle ruokaa vaikka oli täsmäohjeet :S), sain kuulla että oikea käsi on vielä huonompi kuin ennen, sain reumalääkereseptin josta iloitsen, eli siis: nivelpsori. Kai se nyt sit on virallista! Viiden päivän aikana naurettiin paljon kamujen kanssa, vaikka joka päivä toistuva migreeni haittasi eloa aika paljon (pahimpina päivinä kaksi kohtausta!). Mutta kivaa oli.
Iloa himmensi suru-uutinen Kotkasta. Vaari nukkui pois keskiviikkoaamuna. Ikuinen muisto Jukka-vaarille. Ei me aina tultu toimeen, mutta hieno mies hän oli ja on ikävä. Nyt on se vaikea monivuotinen multippelimyelooman kanssa taistelu ohitse ja appi päässyt lepoon.
Sitten seuraa huonoja kuvia, koska otin vain ipposen mukaan. Sorry!
Kodus jälle, hea meel kuid ka kurbus; minu äi suri 2 päeva tagasi.
.png)
3 kommenttia:
Toivotan sinulle kaikkea hyvää. Kiitos kauniista blogistasi, jota jaksat päivittää ahkerasti.
Halaus teille kaikille.
Kiitos. Tänään olisi vaarin syntymäpäivä. Olen onnellinen, että loppu kävi niinkin tuskattomasti (tai, no... morfiinin avulla tietysti tuskaton ja huolista vapaa, kuitenkin - pahemminkin olisi voinut olla) ja nopeastikin. Muistan kun istuin äidin kuolinvuoteen äärellä sen reilut pari kuukautta....
Ruostevilla, kiitos kun muistat minua!
Lähetä kommentti