maanantai 9. huhtikuuta 2012

Oi ilon päivää ja kummastus!

Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!

Maahiskakin on vihdoin päässyt juhlatunnelmaan. Pääsiäisyönä piti vielä itkeä, sitä kun en päässyt kirkkoon ja se olisi tuntunut juuri niin hurjan tärkeältä silloin. Katsoin palvelusta telkkarista ja pikkuhiljaa rauhoituin. Pääsiäisilo on tarttuvaa, menin nukkumaan hyvillä mielin.

Maanantaina eli toisena pääsiäispäivänä, ns. lasten pääsiäisenä, jouduimme kirkkoon jo anivarhain. Katumuksen sakramentin jälkeen alkoi riemuisa ja hälyisä palvelus - oi miten meidän seurakunnan lapset osaavatkin laulaa! Lienee innostavalla kanttorilla syytä asiaan, Marja-Leena osaa katsoa silmiin juuri sillä oikealla tavalla että lapsi käy helisemään ;) Meidän kirkossahan lapset saavat myös kuljeskella vapaasti (elleivät alttariin tunge) ja katsella ja koskettaa, vanhempien seuratessa liki että lapsi saa tutustua kirkkokotiinsa. Vanhempien tehtävä tässä on tarkkailla, kannustaa ja hillitä, opastaa ja antaa esimerkkiä, lapsen työ on haistaa ja maistaa. Aivan kuten aikuisillekin sanotaan: tule katsomaan, vain siten voit oppia. Lasten pääsiäinen on aina ihana katsoa.

Ja mikä parasta eilisessä, itse tungin kuoroon (toisaalta koko kansa lauloi, mutta että siihen kanttorin silmien alle!) ja lauloin koko palveluksen mukana. Ja seisoin! Sillä arvatkaas mitäkummaa. Onko kortisoniannokset vihdoin kohdallaan, minuun nimittäin ei satu! (Katumuksen sakramentista vielä, jos joku ihmettelee. Emme päässeet ennen pääsiäistä eikä se ole pakollinen.)

En uskalla vielä hehkuttaa enempää, mutta outo olo kun vuosikausien jälkeen sisäänhengitys ei vihlo rintarankaa.

Mies muni emännälle munan :) Tämä on ensimmäiseni. Monilla ortodoksinaisilla on käätykaupalla näitä, vuosi vuodelta kerrytettyjä ilomunia pääsiäiskauden kaunistuksena. Pääsin mukaan siis!

Arnepieni istui vuoteella mummun jaloissa soittamassa kitaraa, pieni riemumies.

Kristus on ülestõusnud! Tõesti on ülestõusnud! Ülestõusmispüha pidu on alanud ja kestab 40 päeva :) Mul on ka nagu ülestõusnud elu; kuidas nii juhtus et minu valu on olnud välja nädalavahetusel? Kas see kortisoon nüüd aitab? Aga nii imeline tunne, kui ei valu sisse hingamine! Laulsin kooris ka eile, see oli jälle nii rõõmus. Olen siiski ettevaatlik, sest tunne on olnud ainult 3 päeva...... Ei taha kõrgelt maha kukkuda!

2 kommenttia:

Koso-täti kirjoitti...

Iloista kivutonta elämää.

lasten pääsiäinen on todella koskettava iloa tulvillaan oleva juhla.

siun kultamuru taitaa todella olla oikea muru.

Saisa kirjoitti...

Blogissani on sinulle jotain :)
http://kukkalapset.blogspot.com/