Teen vahoja solkia varten. Huuhtelussa proto solahti altaanpohjalle niin hyvin, että hetken aprikoin josko lainkaan otan pois. Mutta kuperana se roiskuttaa vettä - teenkö joskus ihan vartavasten tällaiset suomalaiskansalliset ritilät? :D Toisella kädellä luonnostelen panagian akanthuksia - yhä vain. Ostin vahaa josta teen Miehelle mallin, kolmiulotteista en osaa piirtää niin hyvin että tekijä näkisi mihin suuntaan lehdet ovat kallellaan.
Muuten tasaista. Lukemista vajaa olen. Ahmin toissäyönä Laura Honkasalon kirjan Kotikutoista niin vauhdilla että piti lukea samantien uudestaankin. Kirjassa on paljon hyviä nettiharhailun kohteita, niitä kirjoittelin ylös ja seikkailin eilisen blogien ja japanilaisten kaavakirjojen maailmoissa. Haluaisin jokusen jaappanilaisen kirjan lisää, olen ihastunut niihin kuten monet muutkin - painokset on nimittäin loppuunmyyty kaikkialta.
Mitäs muuta? Aamulla kävin verikokeissa, pari yötä valvoin taas turvonneen kurkun kanssa. Tänään nukuin pitkään ja päivän käynnistyttyä päätin että teen ihan mitä huvittaa ja ainoastaan sitä - ja jotenkin kaikki tarpeellisetkin työt on tulleet tehtyä! Kysyntä ja tarjonta lienee kohdallaan.
Haluaisin vanhanaikaisen kameran, filmisellaisen, muistattehan. Sellaisen jolla saa epäonnistuneita kuvia. Jossain varaston kätköissä minulla lienee vanha laatikkokamerakin, mutta ei hajuakaan mistä suunnasta etsiä.
Toissapäivänä askartelin tuntikausia Ifolorin helppoa ja nopeaa valokuvakirjaa. Muutaman tunnin uurastuksen jälkeen sain tuotoksen lähetettyä (sekin kesti liki puoltoista tuntia) ja nyt odottelen mitä posti tuo... Teetän siis kuvakirjan meidän luostarimatkoista. Olen suhtautunut liki poissaolevasti kaikkeen mitä tulee Valamon luostarin uutisiin - niin vanhoihin kuin uusiinkin - ja nyt kirjaa tehdessäni tajusin tekeväni surutyötä. Kyllä, olen surullinen igumenin erottamisesta, niin surullinen tulipalosta, surullinen kaikesta pahasta puheesta ja lööpeistä. Kyseessä on kuitenkin minulle rakas paikka ja läheiset ihmiset.
Praegu töö all on vaha mudelid, rauaaeg pross ja piiskopi panagia. Päevad on aeglased ja valgusküllased, olen nii rõõmus et kevad on tulnud. Nädalavahetusel kavatsen ka õmmelda - mulle meeldiks alusseelikud. (google tõlkija ütleb et see sõna tähendab "trikoot"! :D ei trikoo! Tahan sellise vanaaegse volang seeliku. )
.png)
2 kommenttia:
Samoja suruja käyn läpi miekin, Valamo on ollut ja on rakas koko mei perheelle, löysinhän sieltä tien kirkon yhteyteen.
Hauska lipsahdus.. :) Tuollainen koriste tekisi tiskialtaastakin jotenkin arvokkaamman esineen! :)
Juuri juttelin ystävän kanssa, miten valokuvaaminen ja esimerkiksi valokuvien arvostus on muuttunut. Sitä tulee räpsittyä satoja, tuhansia kuvia ja harvoja tulee teetettyä kuviksi. Ne jäävät tietokoneen tukkeeksi, eikä moniakaan kuvia edes muista ottaneensa. Toista se oli ennen, kun piti tarkasti harkita kuvattavat asiat ja jännityksellä aina odottaa, että saa kuvat kehityksestä. Oi niitä aikoja! :)
Kovasti harmitti uutiset Valamosta. :/ Vähintään kerran vuodessa on tullut siellä käytyä..
Lähetä kommentti