Kiire? Ei kai? *hups*

Joskus vaan aika ei riitä ja öisin sitä on liikaakin. Viime yönä laskin mielessäni asioita jotka pitää tehdä ja niitä jotka haluaisin tehdä. Onneksi molemmissa listoissa on paljon samoja! Valvoin samalla lievästi turvonnutta nieluani (suklaa/pähkinä/manteli?) ja mietin mitä tarvitsee mukaan päivän reissulle perheen kanssa. Viikonloppuna on nimittäin kivimessut Lahdessa. Jokunen kivi pitää hankkia, työkaluja ja upokkaita myös. Kuunvaihteessa pääsemme vapaamatkustajina Jyväskylän kirjamessuille, joten on tässä tapahtumia kerrakseen! Harvoin matkustelemme mihinkään Keuruun ulkopuolelle.

Onneksi on matkahuolto ja pikaposti. Maahiskan hatara pää ei muistanut toimitusaikaa sormukselle ja pienen työhuonekommelluksen jälkeen aika kävi niukaksi. Mutta siinä se nyt on, kauniin kiven kanssa, muistosormus n:o 2. Kuvausta varten taiteilin fotarilla vanhan hääkuvan ja sormus itse on kallellaan siinä päällä pienen nuppineulan varassa. Olen oikein iloinen kuvausratkaisuuni :) Sormus matkaa paraikaa bussissa kohti Pohjanmaata, tekijät kiittävät ja kuittaavat.

Tällainen vyö syntyi mekkoon eilen, vinonauhaa simppelisti solmulla..

Ja pieni paha mieli on eräästä tilaustyöstä. Joskus vaan innostuu eikä muista että tilaajaa pitää informoida hinnoista etukäteen, sikäli kun pystyy.... mutta kun se raha ei ole meille se juttu. Jos tilaaja ei pysty maksamaan, tyydymme vähempäänkin - sehän on aivan selvä. Sen vuoksi tarkasta hinnasta usein sovitaan vasta kun tuote on valmis. Oppia ikä kaikki.

Posti toi tänään kaksi pakettia: tämän Mary Ann-retroaamutakin (lattiaan saakka ylettyvän!)sekä Onnellisen ompelijan oppaan, jossa mm. kivoja takkeja. Peruskaavojakin - myös tosi-isossa koossa! - muunneltavia malleja ja hyviä työohjeita.

Muuten ohjelmassa on musta kirjavahihainen mekko (kohta pitää pistää myyntikoju pystyyn, mekkoja tulee liikaa!) ja hyvä yritys raivata alakerta jälleen asuttavaan kuntoon. Ruokapöytää en ole nähnyt viikkokausiin.

Kuvahaasteen Päivä 18: Tunteet

Tunteita herättävä asia: lasken päiviä siihen kun pikkumies muuttaa vain vartin ajomatkan päähän mummusta! Paljon olisi muitakin tunteita tähän. Vaikka se kuinka eilen illalla Ilovalmari nukahti viereeni isoon sänkyyn ja unisena tuhisi, pieneltä pojalta tuoksuen. Miten elävästi muistan ne tunteet joita tämä lapsi on herättänyt, ihmeellisestä alusta alkaen. Ja se tunne kun teinipoika tulee koulusta äkäisenä ja hikisenä, murisee jotain matalalla äänellä - ja hetken kuluttua tulee pyytämään halausta. Lapset herättävät niin syviä tunteita että siinä ei kuvakaan paljoa kerro. Ja sekin tunne, kun herää aamulla ja on muistanut ottaa kipulääkkeet ajoissa (neljän maissa yöllä) eikä satu juuri mihinkään! Ja tunne kun yöllä havahtuu siihen, että hieroo lujasti miehen päänahkaa nukkuessaan, luullen kai että on pyydetty.

Täna uus päev, palju tööd, palju aeg (jah, on küll!) ja nii väga palju rõõmus minu lastest :) Loodan et fair isle ka saan valmiks ruttu - ainult 15cm, siis resorid ja viimistlused.