torstai 2. helmikuuta 2012

Suosikkitavaramaniaa, haastekuva 2

Siis oikeasti. Voiko olla näin vaikeaa? Laitan samantien kuvan monesta suosikkitavarasta! Sanon aina näverintäni suosikkitavarakseni, mutta juuri nyt en edes tiedä missä se on.

Käytän vanhoja kuvia, kameran saan vasta ensi viikolla. Siis: saan kameran!

Pikkulaukku on syntynyt pienestä kirjontatilkusta. Piti tulla hieno iso moniosainen "meidän tarina"-seinävaate. Virta loppui kesken kirjojalta (kröhöm) ja ainoasta valmistuneesta tilkusta koostin keskiaikatarkoituksiin pienen laukun. Siviilissä toimii siis kirkkolaukkuna.

Vieraille tarjotaan aika usein näistä Isomummin kupeista teetä ja kahvia. Saadessani nämä pohdin onko meillä ikinä käyttöä tällaisille. Ensi kertaa pappia kylässä niin johan käyttöä löytyi ja sen jälkeen vielä monesti!

Pienenä minulla oli Kaunotar. Ja aika rohtuneet huulet.

Ja työn alkaessa olisi hyvä muistaa rukous. Usein en muista.

Kuidas nii palju esemeid võib olla armsad???? Mitu tooted ja asjad mis on vajalikud on ka armsad ... Mulle meeldib samovaar, luunõela, kõlapaeli kõlad, laualina pitsid, soomlased valenkid ehk "huopikkaat" ("töppöset"), minu oma väikesed kullatud käärid... Aga siis kui meie kodu kunagi põleb nii mida ma kaasa võtaksin? Fotoalbumid!

1 kommentti:

Koso-täti kirjoitti...

Kyl on komiat kupit. Miun anopil on tuollaset maisemakupit, niit aina hipelöin heillä käydessäni, hienotnteista vihjailuakin olen harrastanut, mutta kupit eivät vaan siirry meille.
Tyttäresi valokuva on mielttömän upea, mustavalkoisuus sopii kuvan tunnelmaan hyvin.