Päivä valittamatta....?

Olisikin. Saan itseni tuon tuostakin kiinni nurisemasta ja narisemasta. Nyt ei ole kylmä, mutta niskan kakkosnikama on jumittunut eikä fysiolle pääse. Migreeni ei ole kiva seuralainen. Tai sitten se, että alakerran lavuaarin hanat jäätyivät kiinni lämpimästä huolimatta (oli jo kauan ollut enää -7, ja outoa että juuri se päätyi umpeen - kylmempiäkin paikkoja vesijohdoilla on! Miksei keittiön tiskialtaan hanat???) tai se, että meinaan apeutua. Masennus-uupumusmörköä tässä juuri kaivataankin...

Ja koska vihreää ei paljoa löydy sisältä, turvaudun vielä viimekesäiseen kuvaan. Noloa, sillä uusi kamerani saapui tänään! Päivä 6: Teema "vihreä"

Pikkuhiljaa pystyn taas kutomaan, sentään. Fair Isle oli lomilla jokusen päivän. Minulla on monia tuttuja, jotka matkustelevat ylenaikaa ja nauttivat elämästään sillä tavoin. Monet käyvät kaikenlaisia ihania kursseja ja opiskelevat. Minä tahtoisin vain arkipäivän ilman murheita.

Kas see on kevadine depressiooni nüüd? C-vitamiini ja ruttu! Aga tahaksin et üks päev oleks lihtne ja soe.