Sovintosunnuntain liturgiaan emme päässeet tänä vuonna: edellisen yön Mies valvoi sairaana ja ellei siinä ollut syytä riittämiin, niin tuuli oli kasannut puoli metriä lunta pihatielle - jota on 45m! Kuuntelimme illalla radiosta ehtoopalveluksen ja pyysimme toisiltamme anteeksi. Miksi se aina niin itkettää? Kai sen vuoksi, koska se on niin totta ja alastonta, suojatonta; pyytää anteeksi kaikkea mitä on tehnyt - sanoin, teoin, ajatuksin, tietäen ja tietämättään.
Paastokevät on siis koittanut, toivotan kaikille paastoajille valoa ja iloa. Tunnustan heti alkuun että aamuvarhain jo avasin tietokoneen lähteäkseni tutkimusretkelle Pinterestiin. Löysin paljon silmää ja mieltä ilahduttavia kuvia ja lisäilin omia sitä mukaan kun hoksasin kuinka se toimii.
Viime lauantaina kävimme Mäntässä katselemassa jääveistokisoja ja tutustumassa taiteilijataloon. Voi miten ihanaa että joillain on työhuone taiteen tekemistä varten! Kävimme myös Mirja Haikalan työhuoneella (tuon ikisuloisen Sammaliinan tekijän) talon yläkerrassa. Mietin josko minä sittenkin joskus ja kun... kun olen pohtinut tätä kuvanteon ja hahmottamisen ongelmaani siitä lähtien kun luin HP:n uuden kirjan Kadonneet askeleet. Lukiessani huomasin kuinka minun katseessani ja havaitsemisessani on suuria puutteita - syy, joka on pysäyttänyt kaikki haaveeni ja toiveeni kuvataiteen saralla.
Mutta kyllä haluaisin tehdä kuvia.
Päivä 14: Talvikuva, tänään olohuoneen ikkunasta. Saunalle ei pääse.
Nädalavahetusel käisime Mäntäs vaatamas jääskulptuuri võistlus. Seal oli ka amatöörkunstnikemaja (kui see on õige sõna!), ja oli tore näha kuidas selline ühendus töötab.
.png)
1 kommentti:
Siehän teet upeita kuvia kameralla. Tuossakin sauna kuvassa, on upeita valon ja varjon aikaansaamia tunnelmia.
Lähetä kommentti