Aina oppii. Lilliputin toki tiesin mutta molliskotti kuuluu ainakin kotkalaiseen sanastoon, siis lilliputin vastakohtana. Päivä alkanut siis ihan hyvin huonosta yöstä huolimatta. Söin illalla mansikkakeittoa. Ei olisi pitänyt. Jouduin valvomaan kahteen saakka odotellen ihottuman laskemista, nukkumaan en uskaltanut. Pidin kännykän lähellä ja rukoilin että kohtaus menisi ohitse itsekseen. Menihän se, mutta jälleen muistutus kuolevaisuudesta...
Eilen aamulla olimme koululaiskirkossa Jyväskylässä. Lähtö aamupakkasella puoli kahdeksan tienoilla oli hyytävä - miinus 30 ja auton lämmityksen ajastin ei ollut toiminut! Halpis, mokoma! Veimme Isoveikan aluksi keilaamaan koulun kanssa ja suuntasimme Jykylään.
Kirkossa oli hektinen meininki, palvelus sovitettu koululaisten lyhyelle pinnalle. En ole ikinä lukenut niin nopeaa uskontunnustusta! Liturgia aloitettiin jo ennen ilmoitettua aikaa, niin että lapset tulivat mukaan vasta ennen kerubiveisua. Mietin siinä tykönäni onko se oikein vai vääärin, mutta onhan se ehkä sitä ekonomiaa. Oli ihana nähdä sellainen lauma lapsia kirkossa. Katselin kuinka opettajat ohjasivat lapsia toimimaan oikein, opastivat tuohusten ja ikonien kanssa, tarkkailivat oppilaitaan kanaemon tavoin. Jos kanaemosta voi puhua kun kyseessä on esim. mustaan lukijanviittaan sonnustautunut mustatukkainen mies? Ehtoollisen jälkeen hälinä purkautui vyyhdeltä ja lapsia sai toppuutella - kuten joskus aikuisiakin, jotka unohtavat että palvelus yhä jatkuu.
Harmikseni en ottanut kuvia! Uusi kamera oli matkassa, mutta minulle oli niin tärkeää vain päästä kirkkoon että unohdin kokonaan aikomukseni. Olin nimittäin menossa sairaalaan suoraan kirkosta.
Sairaalassa ihotesteissä ei löytynyt allergian aiheuttajia, vaan eipä ole ennenkään löytynyt. Mansikkaa ei edes testattu, olisikohan siitä tullut? Sain siis ohjeen syödä lisää histekkiä hamaan maailmantappiin saakka. Kevät tuo pari lääkettä lisää vielä tähän vaivaan. Ongelmahan on se, että reaktio on niin voimakas eikä minua voi sydämen takia hoitaa kunnolla.
Polilta palasin vielä kirkolle, missä askartelu jatkui ja Ilovalmarikin iloisena hälinästä huolimatta leikkeli paperinukkepapin pukuja.
Miehet olivat jo syöneet kirkolla, mutta suunnistimme ukkokaupan kautta Raxiin syömään. Oli nimittäin Miehen syntymäpäivä :) Tähän mennessä Isoveikkakin oli saapunut junalla ja pääsi mukaan. Raxin ikkunasta ihmettelimme (maalaiset!) maailmanmenoa. Poliisi työssään oli aika vaikuttava ja luottamusta herättävä. En olekaan nähnyt niin tömäkkää talteenottoa aikoihin. Söin vahingossa ananasta josta ei onneksi tullut oireita.
Mies sai minulta Kirjan, jota on aina halunnut muttei koskaan edes hipaissut.
Kävimme vielä näyttelyssä. Oi, kulttuuria!!! Unohdin ottaa mukaan oman SULO-värjäyspurkkini, pitää viedä se myöhemmiin jos vielä pääsen paikalle. Kotona olimme vasta viiden jälkeen, talo oli kylmä sillä aamulla ei ehtinyt lämmittää. Mutta pakkanen oli laskenut kymmeneen ;)
Ennen kotiin lähtöä bongasimme Rouva Alikersanttimme keskustasta, heitimme hänet ja Isoveikan kotiin eli kävimme moikkaamassa Arnea. Miten ihanaa kun pikkumies juoksee halimaan jalkojani ja hihkuu "Arnen mummu!" Voi rakasta!
Keskiviikkoisen neulekokoontumisen seurauksena olen opetellut kaksinkertaista kutomista. Kuviosta ei ole hajuakaan, olen vain tehnyt harjoitusmielessä silmukoita - ja onnistunut! Tästä tuli jonkinsorttinen (huono, löysä) pannulappu lopuksi. Mutta lapasiahan tällä tehdään oikeasti.
Ilovalmari teki kerhossa äipälle rakkaan rintanapin. Koristaa nyt kotiasuksi kotiutunutta keinoturkkiliiviäni.
Ja Mies sai munittua loppuun. Koko kuvaa en vielä voi laittaa näytille, siitä myöhemmin.
Päivä 9: Päivän asu
Eile juhtus väga palju! Käisime kirikus, haiglas, muuseumis, näitusel, Arne juures, restoranis! Rääkisin arstile juhuslikult eesti keeles, kui mõtlesin ja tõlkisin kogu päeva jooksul kõik mis ma nägin ("muidugi see on raske"!) Hea päev! :D
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti