sunnuntai 28. elokuuta 2011

Valitusta ja rutinaa ja mummun kuvia

Taas tällainen aika. Sapettavista vastoinkäymisistä (mm. pojan kännykkä varastettu ja sillä soitettu ulkomaanpuheluita.....) ja harmittavista takaiskuista toipumiseen menee yleensä vain hetki jos suinkin pääsen metsään tai uimaan. Nyt olen ollut vuoteenomana suuren osan aikaa, itkeä tihrustanut epistä siellä peiton alla ja murjottanut koko maailmalle. Olen kuunnellut Vaeltajan kertomuksia (Kalle Holmberg lukee hyvin) ja radioliturgiankin kuuntelin tänään. Muuten vain huokaisen Herra armahda ja käännän kylkeä. Aina en edes muista huokaista ja sekin harmittaa.

Tänään pistin kumpparit jalkaan ja lähdin metsään. Haisuseitikkejä keräämään, se sopi mielialaan hyvin. Mietin mitä nyt tehdään kun ei mahdutakaan Valamoon synttäreikseni. Haluaisin Helsinkiin lähiviikkoina, mutta se taas maksaa. Jotenkin höperösti elättelen ajatusta pitkästä viikonlopusta johon sisältyy teatteria (Godot! HP ja Salminen!), oopperaa (joku kiva!), Ateneum (aina vaan) ja ennen kaikkea Uspenski, sinne minulla on oikeasti asiaa.

Olen jatkanut kuvien skannailua kun jaksan istua - toisaalta taas on pakko istua kauankin kun se ylös nouseminen sattuu niin paljon etten uskalla nousta tuolilta pois... Alma-mummu on jäänyt tuntemattomaksi minulle, hän kuoli kauan ennen syntymääni. Yllätyin löytäessäni useampiakin kuvia hänestä - ainakin luulen että se on hän.


Alma-mummu, isän äiti siis. Sain skannaamalla ja fotoshoppaamalla kuvan esille! Itse paperikuva on yhtä vaaleanharmaata usvaa vain.

Kuvassa kaiketi Alma-mummu tätieni Helmin ja Hiljan kanssa - Hilja oli kummitätini. Alma kuoli tuberkuloosiin kuten niin moni isän perheessä.

Edelleen Alma Hiljan ja hiljan tyttären Leenan (?) kanssa. Yritin soittaa kummisedälleni Heimolle, mutta hän ei vastaa. Onko elossa? Lähetin hänelle kirjeen muutama kuukausi sitten mutten ole kuullut mitään enkä tiedä keneltä edes kysyä.

Minu vanaema suri enne minu sündimist, seepärast oli nii huvitav leida tema piltid. Meie ei palju rääkinud isa pere või ema pere asjad, nii raske see oli olnud. Tuberkuloos, vaesus ja sõda - see oli meie isa pere elu. Minu ema oli "parem rahvast" - õpetajad, arstid, maja omanikud. Punane ja valge.

Ei kommentteja: