maanantai 18. heinäkuuta 2011

Raira-raira-raa...

Maanantaille ominaista arkihuolehtimista ehkäisi kätevästi liian pitkään nukkuminen... mistä tätä unta riittää? Näen kummallisia unia kummallisista taloista, paljon vettä, vieraita ihmisiä, laukkuja ja kasseja, veneitä ja laivoja, joitakuita ihmisiä joita en ole unissani ikinä nähnyt enkä edes kaivannut. Aamut ovat hitaita herätä, jalat kipeät ja jäykät kuin avannosta nostetulla koiralla.

Tänään on ollut sormusten sovitusta, kyläilyä, lasten touhujen kuuntelemista (mistä ne keksivätkin kaikkia sanoja....?), marjapensaissa riehumista, lautanauhaa (kyllä, edelleen...) ja hauen paistoa.




Tämä soi päässä.

Esmaspäeva hommikul olen olnud vaikseline ja haige, kui öö läks liiga pikk. Mul on võib-olla pea sees suur uni tokk mis ma saan lõnga ikka ja igavesti...

Ei kommentteja: