No hui

En osaa ottaa vakavissani kolesteroliasioita. Minua hihitytti kun eilen muutuin hetkessä povipommista kolesterolipommiksi käydessäni tk:sen luukulla tuloksia kyselemässä. En olisi tahtonut koko asiaa mitattavan mutta kun terveystäti piti päänsä niin menköön, ajattelin. Tulos ymmästytti. Taitaa olla samanlainen juttu kuin Miehen taannoinen kihti, joka ilmeisesti tuli punaisen lihan, viinin ja oluen sekä ylellisten elämäntapojen puutteesta.

Mistähän päästä edes voisin terveennyttää ruokavaliotani? Ja millä hinnalla - siis näin syömishäiriöisenä jokainen ele uuteen dieettiin päin voi olla se viimeinen malka kamelin selässä. Jotain sinne päin ainakin. En käytä voita, rypsiöljyä kyllä. En syö liikaa lihaa enkä varsinkaan leikkeleitä enkä juustoa - niihin ei ole varaa. Kalaa voisin syödä useammin jos meillä voisi sitä helposti laittaa eikä se aiheuttaisi stressiä. Pähkinöitä syön toisinaan runsaasti, mutten niin paljon. Maitoa en käytä juurikaan, joskus lorautan tilkan (suodatin)kahviin. Karkkeja en syö eikä suklaaseenkaan ole varaa niin paljon kuin voisin tahtoa ;) Kuinka paljon on paljon? Täytynee alkaa pitää ruokapäiväkirjaa?

Mutta toisiin ajatuksiin. Kotkassa oli kivaa, paitsi että olin kipeänä lauantaina. Mies yritti kuulemma herätellä minua varpaista vetelemällä mutta en toennut. Matkalla etelään jännitimme tovin mahtuuko puolalainen rekka etelänmatkalais-rekan ohitse. Oli muuten täpärä ohitus, taitavia nuo kuskit!

Toinen hieno juttu oli sateenkaarihalo, lähes täydellinen.

Ja kutomuksissa on seuraavana riehakas palmikkohösseli kasvivärjätyillä langoilla, joita on yhteensä liian vähän. Laitan siis kaikki likoon.