Pihalla tapahtuu - ja pään sisälläkin!

Aurauskeppien aktivoimana olen käynyt kasvimaan ja pihan kimppuun yllättävällä tarmolla. Pelkään että hujan hajan lojuvat pihatavarat jäävät lumien alle jälleen kerran (vaikkei lunta kuulemma tule vielä pitkään aikaan) (ja hyvä niin) (saatan innostua riehumaan lisääkin)... Olen saanut hiekkaviljelykset likelle talvikuntoa, kaivanut lukuisia kuoppia siirrettäviä pensaita varten, siirrellyt perennoja ja yrttejä sekä istuttanut kahdeksan tammenterhoa lastentarhaan. Sieltä löytyi tänään yllätys: kolmas tammi on vihdoin nostanut päätään, monen vuoden odottelun jälkeen! Nyt meillä kasvaa kolme Hakoisten linnavuoren tammea!

Hölmönä ja malttamattomana kuvasin laatikoita pimeässä, laitan myöhemmin fiksumman kuvan :D Mutta olen niin iloinen kun jaksan vaikka hiukkasenkin olla ulkona hommissa. Minun täytyy ottaa sellainen kuva josta näkyy keväällä mitä olen siirtänyt minnekin - pihani on kuin siirtolapuutarha ikään, alituiseen kasvit vaihtavat paikkaa... Olen kerännyt siemeniä parhaista kasveistani ja tehnyt jääkaapin oveen listaa ensi kesän kasvimaasta. Hei - minähän haaveilen! Ja se on oikeasti ennenkuulumatonta. Haaveilen ja suunnittelen!

Sunnuntaisen tanssin jäljiltä olen yhä aika kehnossa kunnossa. Huomenna haen jälleen neljä piikkiä nilkkoihin ja pitäkää peukkuja etten tälläkään kertaa potkaise kilttiä uutta omalääkäriämme. Alakuloon auttaa puitten pilkkominen (minullapa on uusi pölli!) ja kuoppien kaivaminen sekä rautaromun roudaaminen tontin laidalta toiselle. Tein taannoin mainiot kaupat sylillisestä ruosteista romua ja olen niistä hyvin ylpeä. Siinä on ainakin lampetteja, kynttelikköjä, hyllynkannatin (hups, vain yksi :D) ja outoja telineitä sekä pöydänjalkoja. Osa tuosta taivaallisesta roinasta majailee nyt leivinuunin päällä odottamassa saunaa ja tsasounaa - melkein jokainen on jo ajateltu paikoilleen moneen kertaan... lopuista teen outoa taidetta kunhan kerkiän.

Sohvalla pakko-olleena olen katsonut telkusta mm. Tanssii Tähtien Kanssa-ohjelmaa ja se on taas niin mainio. Oikein nautin kun toiset tekevät töitä otsansa hiessä, veressä ja kyynelissä. Ensimmäisestä pudotuksestakin olen tyytyväinen. Suosikkeihini on noussut jälleen myös Come dine with me, mutta suomalaisversioon en ole oikein syttynyt. Camilla Plum jaksaa yhä sparrata minua uskollisesti keittiökammoni nujertamisessa; nythän on vuorossa säilöminen - ja voih! minulla ei ole vielä kellaria! Lasipurkkeja sentään on.