Kyllä sain eilen nauraa: kuunneltiin Eila, Rampe ja elämän tarkoitus-äänikirjaa autossa ja Luojan lykky etten minä ole se joka ajaa. "Onkohan mulla mersu" on aivan mahtava kuvaus ihmisen eksistentiaalisesta tuskasta - tai noh, ainakin siitä että onkohan tehnyt jotain väärin ja luultavasti on ja mitähän toiset ajattelevat. Ja navettageeninkin huomasin sangen tutuksi aiheeksi. Kyllä, minulla on varmasti navettageeni, sillä sukuni on kautta aikain tarvinnut vain römppävaatteita niin että se on iskostunut geeneihin eikä sitä ole muuttaminen. Onneksi minua ei ole kutsuttu kertaakaan presidentinlinnaan.
Tämä aihe oli juuri äsken polttavan ajankohtainen, kun piti kuvata kotisivuja varten potrettia.
Kolmekymmentä kuvaa myöhemmin totesin ettei se kuvien määrääkään lisäämällä parane, olen se just mikä olen - käsityöllä tahi ilman, kunhan vain tajuaisin että kuvan esittämä henkilö olen minä.
.png)
1 kommentti:
Minä kun oon tämmönen stadilainen niin voisin kyllä tälläytyä ja mennä presidentin pippaloihin, mut jännittäisin et siinä pitkässä ja hitaassa jonossa mua alkais pierettää XD
Lähetä kommentti