maanantai 9. elokuuta 2010

Myrsky-Kuka-Lieneekään ja muuta

Eilen päästiin vihdoin kotikirkkoon, oli koulunsa aloittavien lasten siunaus.

Muutenkin päivä oli hieno, Moskovan savua (jouduin ottamaan päivän mittaan neljästi kohtauslääkettä) ja Suomen paahdetta lukuunottamatta. Kirkon jälkeen kävimme isän luona. Sitten haudoilla ja vielä muuallakin sukuloimassakin ehdimme käydä. Kotimatkalla löysimme mukavan uimarannan Kintaudelta - kotiin asti ei olisi kestänyt ilman uimista!


Kuva on otettu Vesangasta iltapäivällä. Aurinko paahtoi, mutta savu-usvan takana...

Viime yönä herättiin ihanaan myrskyyn, salamoi valtavasti mutta jyrähteli vähemmän. Eli ei taaskaan osunut kohdalle. Hyvin oltiin kuitenkin siinä rintaman välissä, melkoinen valoshow!

Aiemmin illalla läksimme nostamaan katiskaa, mutta kaksikymmentä metriä täysin tyyntä soudettuamme nousi äkillinen puuska ja vesi alkoi velloa, katiskaa ei saanut millään ilveelllä kiinni ja jouduimme pakenemaan takaisin kaislikkoon - puut olivat kaatumaisillaan ja vesi kuohusi! Minua nauratti aivan tavattomasti, olin aivan ihastuksissani! Mutta vasta yöllä alkoi kunnon myräkkä, joka tiettävästi sekin aiheutti harmia muille. Meillä oli vain kivaa. Tai ainakin minulla oli. lapset jäivät kotiin onneksi, ei tarvinnut heidän pelästyä.


Leijaakin yritettiin lennättää, mutta joko tuuli liikaa tai jopa liian vähän.

Kivaa oli sekin että myöhemmin illalla katiskasta löytyi 41 ahventa!!!!!


Olisin mennyt yöllä ulos istumaan mutta jalat sanoivat työsopimuksensa irti :( Toissapäivänä hioin auton lokasuojaa (hienona kuten aina ;-D) ja kirkossa seisominen taisi viimeistellä jalkakatastrofin.

4 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Voi mikä päivä sinulla ollut!Toivon parempaa oloa sinulle ja kiitos, vaikka hankalaa sinulla ollut ,kerroit taas niin mukavasti arjestasi.

Maahiska kirjoitti...

Kiitos Maria :) Ilo se on joka elättellöö.

Anonyymi kirjoitti...

Moi! Olen selaillut blogiasi läpi (joskus ennenkin eksynyt ja ihastellut, nyt vasta aloin oikeasti lukemaan), ja törmäsin sellaiseen vanhempaan entryyn, jossa mainitsit että kerroit pienenä näkeväsi musiikin väreinä. Tämä on ihan tunnustettu, joskin varsin harvinainen ominaisuus, joka oli muunmuassa Sibeliuksella. Hieno rikkaus, miun makuun, kuule siis jatkossakin värejä ja nauti siitä! :) pari linkkiä,



http://fi.wikipedia.org/wiki/synestesia



http://en.wikipedia.org/wiki/Synesthesia#Sound_.E2.86.92_color_synesthesia



ja Sibeliuksesta...



http://www.sibelius.fi/suomi/erikoisaiheet/yhteisot/tjty_pekka_halonen.html

Maahiska kirjoitti...

Hei Anonyymi, kiitos myös linkeistä :) Olen vältellyt sanomasta itseäni synestetikoksi, koska tuo värien näkeminen ei ole niin hallitsevaa. Nautin siitä täysillä aina kun voin, mutta en ole kehittänyt enkä keskittynyt siihen sen enempää.

Perehdyn linkkeihin kun pystyn istumaan koneella pidempään :)