maanantai 23. elokuuta 2010

Markkinoita ja murheita

Hämeen markkinat tuli käytyä ja odotan jo ensi vuotta. Toivottavasti meillä on sitten jo oma teltta/laavu/korpikuusenkanto jonka alla voimme yöpyä paikan päällä!




Ensimmäinen markkinapäivä hälinöineen meni ihan totuttelussa, kuten aina. Vaihtokauppoja teimme, myynti ei sujunut mutta muita tilauksia tuli kyllä. Isoveikka unohti diabolonsa Vanajalle ja se oli suuri harmi, sillä sunnuntaina sillä tienasi jo ihan mukavasti. Ilovalmari riemuitsi karkkiomenoista, manteleista, turnajaisista ja lintupillistä joka soi niin kauniisti. Puolalaiset olivat tuoneet muassaan ihanan keinukarusellin, voi tuommoinen meillekin joskus!

Ilokseni en tuntenut vastustamatonta halua törsätä rahoja-joita-ei-ole melkein mihinkään, sillä ainoat himoitsemani tavarat olivat aivan absolut liian kalliita: ohut lampaantaljapeite, jonka toiselle puolelle oli painettu kauniita kuvioita - Pajukannan perinnetilalta! Kirjava lampaantalja eestistä! Puukengät (no ne eivät olisi olleet kovin kalliitkaan...) ja miehenpää-koristeinen puumiekka (Arnelle ja Valolle olisi ollut kivat...) saksalaisilta kauppiailta! Kalannahkaa olisi myynyt Arctic Mystic... Houkuttavia koukuttavia vaatteita tarjosi Oranssi Uni... Pieni pussi puolalaista ruususuolaa tarttui mukaan kuitenkin, samoin kaksi lintupilliä ja yksivuotislahja Arnelle eräältä kauniilta taitavalta naiselta - siitäpä en tässä vielä kerro enempää ;) Suloinen sekin.



Sunnuntai meni harmitellen: Valo sairastui aamulla outoon kovaan vatsakipuun ja jouduimme lähtemään muinaisvaatteissa keskussairaalan ensiapuun. Sillä vierähti monta tuntia, loppuvaiheessa ukkeli jaksoi jo lukea Asterixia. Diagnoosina oli joko tulehdus tai vierasesine paksusuolessa (Ilmari nielaisi vahingossa ainakin irronneen hampaansa lauantai-iltana...)ja hoidoksi annettiin kahden päivän kipulääke kuurina. Jos vielä jatkuu, on lähdettävä kuvauksiin. Pääsimme siis takaisin markkinoille, mutta kipu yltyi uudestaan ja oli suunnattava kohti kotia. Autossa tuli vielä yksi kipukohtaus, jonka päälle pikku-ukko nukahti ja sen koommin ei ole enää kipuja ollut.




Hauskaa miten ihmiset yrittivät näyttää siltä että me näytettiin ihan normaaleilta siellä sairaalassa puukkoinemme ja nauhoinemme.... :D

Henkilökohtaisen harmituslistani kärjessä on minulla se, etten päässyt kuvaamaan eilen kuten suunnittelin. Lauantaina vain katselin kuvakulmia ja mietiskelin.



Tässä hämeenlinnalainen sudenkorento!



Jonkun neitosen ihana hiuksien ja hihan yhdistelmä... omistaja voi ilmoittautua ja saada palkkioksi jotain pientä kivaa!

2 kommenttia:

mari kirjoitti...

Meidän lapset pääsivät Turun markkinoilla tuollaisen samanlaisen keinukarusellin kyytiin. Ajattelin ihan samaa kuin sinä: meillekin tuollainen!

Toivottavasti pienen miehen vatsakipu pysyy kaukana tästedes.

Maahiska kirjoitti...

Tuollainen keinu olisi niiiiin hieno, että otin useamman kuvan niistä hiukan vakoillakseni tekotapaa :)

Kävin blogissasi ja jäin miettimään sadan tavaran haastetta - tähän taloon ehkä pitäisi haastaa parin sadan tavaran edestä? ... Ongelmana on se etten millään ehdi järjestää kirpparipöytää (taas) eikä luonto anna periksi heittää roskiinkaan jollekin toiselle sopivaa tavaraa... Kierrätyskeskuskin pursuaa jo kuulemma kaikesta *huoh*

Jospa jossain välissä saisimme pihaan roskalavan, se on ollut synttäritoiveeni jo muutaman vuoden muttei koskaan vielä tullut!