Isällä on ollut keuhkokuume, sairaalassa siis edelleen.
Helteet jatkuvat ja ukkosta yhä odotan kuin lehmä pilviin katoavaa laivaa, vai miten se meni.
Tytär oli Pikku-Ukon eli Arnukkapurnukan kanssa meillä muutaman päivän; luostarielämäni vaihtui siis oitis melkoiseen vilinään. Vävy lähti inttiin puoleksi vuodeksi ja alku on ollut hieman hankalaa kotiinjääville korvatulehduksineen ym. Lisäksi koko muukin lähiperhe oli meillä kylässä pitkään ja tuli mieleen jälleen Muumitalo... Ihmeellistä silti miten kaikki mahtuvatkin saman katon alle - jossain toisessa perheessä moinen ei tulisi kuuloonkaan!
Olen jatkanut villiyrttien keruuta kotona, voikukat ja siankärsämöt ja melkein kaikki muutkin päätyvät nyt kuivuriini (uusi perheenjäsen siis!) ja viherjauheeksi tai yrttisuolaksi. Voikukanlehtiä kerätessäni koen ihmeellisiä filosofisia elämyksiä. Viereiset puskat näyttävät aina vehreämmiltä ja suuremmilta, ja taas sinne ehdittyäni viereiset puskat... Kun näen kylillä kaupungin kukkaistutuksissa rikkaruohoja, mieleni tekee rientää poimimaan ne parempaan talteen.
Kuvat Nuorempi Tytär, kiitos kun kuvaat Mummulle!
Eilen illalla jouduin turvautumaan taas sauvoihini ja voi miten lamaantuneeksi tunsin itseni. Aamulla tilanne oli jo rauhoittunut.
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti