perjantai 11. kesäkuuta 2010

Kasvamista...

Isoveikka osaa soittaa myös pianoa, kitaran ja rumpujen lisäksi. Harmi ettei musiikkiopistoon otettu ketään hakijoista - varasijoille kyllä. Ensi syksynä jatketaan siis tutun ja hyvän open kanssa. Harmittaa ettei ole varaa enempään.
Olen valmistellut itseäni irtipäästämiseen viime viikot - yläkouluun meno ei olekaan ihan pieni juttu niin kuin aiemmin olen luullut. Itselleni kun se vaan oli sellaista... yksi ohimenevä vaihe. En muista siitä paljoa. Mutta en ole koskaan ajatellut asiaa enempää. Olen vain ajatellut että se tapahtuu, ei siitä sen enempää.



Tänään Isoveikka lähti moottoripyörän kyydillä Jyväskylään ja tajusin että hui kauheata: Hänhän saattaa vaikka pudota kyydistä. Tai kauheata, voi tapahtua mitä vaan. Tai...
Mistä näitä ajatuksia oikein tulee (älkää sanoko että saunalahdelta...)? Pikainen rukous ("antakaamme itsemme, toinen toisemme ja koko elämämme Kristuksen, Jumalan, haltuun...") ja ristinmerkki - jo helpotti.

Muistan miten katselin Mount Everestin huippua auringonnousussa Intian yli lentäessä, ja ajattelin etten ikinä enää pelkää mitään. Ei siis kannata koskaan sanoa ettei ikinä... Onneksi on järki. Pelko (irrationaalinen sellainen) on tunteen voitto järjestä, eikös niin. Ja syvää luottamuksen puutetta sillä hetkellä.



Isoveikka oli pienenä niin pieni ja mustatukkainen, ja mustakarvainen untuvakuva jäi hänen jäljiltään valkeille lakanoille kun nostin hänet päiväunilta. Oli ennätyshelteet ja vauvakin osasi hikoilla - ja tiputtaa karvat!

4 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Voi Maahiska kulta !Noinhan se on !Ei sitä itsensä vuoksi pelkää vaannäitten "poikastensa".Huoli asuu sydämen pohjalla aina jaon vaan pakko ristiä kädet ja luottaa suojelukseen ja enkeleihin.Täällä pääkaupunki alueella on koko ajan niin paljon kaikenlaisia "tapauksia"liikkeellä että lapset on ollutpakko opettaa varovaisuuteen ja vieraiden ihmisten kanssa .Ja kuopuskin on otsenään itse luottavaisuus.Sinulla on ihanai kesäkuvia taas ja onnea kasvimaalle ja kukille.Lämmin hali!

Heli kirjoitti...

Loodan,et Su armas poeg seda ei loe! ... ta on nii ilus ja õrna olemisega laps. Nii sarmikas poiss, ta murrab veel tüdrukute südameid, muusik ka ju veel.

Maahiska kirjoitti...

Maria: Eipä noita lapsiaan voi ikuisesti olla varjelemassa, tosiaan. Vaikka mieli tekisi..

Hali: Ta on pooleldi Iisraeli, sellest toob tumma ja ilus välimus :)

Anne kirjoitti...

Karvainen vauva oli kyllä hauska :D Mutta kas kun sattuikin: turvasana on tällä kertaa "Nonsu" LOL