lauantai 15. toukokuuta 2010
Rakas paikka, varsinkin sateella
Skeemaigumeni Johanneksen uusi hauta on... noh, ei niin koskettava kuin se vanha grobu. Mutta joku on sen halunnut hänelle hankkia. Kuvasin grobuja, variksen, naavaa, risteissä riippuvia tuomisia. Erääseen puuhun oli ripustettu vihreäksi haaltunut suruhuntu, tuuli sitä leyhytteli, itkuliinaa. Siitä ei ole kuvaa, jos muistikuvaa ei lasketa.
Tunnisteet:
Luostarissa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Kuinka kaunis tuo muna! En tiennytkään tälläisestä perinteestä, vaikka blogissasi on paljon minulle uutta kiinnostavaa tietoa. Kiitos sinulle siitä :)
Ihana tuo kuva naavaisesta rististä. <3
Täältä löytyy tietoa ortodoksisesta kuolemankäsityksestä ja muustakin: http://www.karjalankalmot.net/kuolema.html :) Minulle ortodoksinen hautausmaa on paikka jossa sielu lepää ja rauhoittuu.
Lähetä kommentti