Murheita ja lohdutuksia

Puhuin juuri puhelimessa erään rakkaan lähimenneisyyden ihmisen kanssa ja olen melko järkyttynyt. Millaista onkaan elää narsistisen ja sairaan miehen kanssa läpi avioeroa... Tämä on ollut varmasti pahin tapaus mitä ystävieni kohdalle on sattunut.

Eilen toinen Vävymies joutui sairaalaan, mutta on nyt hyvässä hoidossa. Onneksi pääsi ajoissa, onneksi hoito on keksitty...

***

Ilovalmari on uimakoulussa eskarin kanssa; iso poika, opettelee kellumaan ja sukeltamaan, itsenäistyy, kasvaa, erkanee äidin helmoista...

Isoveikka on tutustumassa yläkouluun tänään; hänkin siis kasvaa ja erkanee pian, loittonee kohti omaa elämäänsä. Parin viikon kuluttua on musiikkiopiston pääsykokeet.

Entäs minä? Kasvan ja erkanen, niinpä niin :) Toivon että olen hyvä äiti, puoliso, ystävä, anoppi, tytär, sisar..... Minusta ei ole halveksimaan eikä vihaamaan ketään, säälimään kyllä. Uskon auringonnousuun ja suotuisiin tuuliin, vaikka tuhkapilvessä samoankin välillä.........


Kristiina Lehtosen Lohdutus.

Eilen Ilovalmari sanoi: "Kun minä oikein aherran uimakoulussa niin voin saada merenneitomitalin!" Hupsu mielikuva - miten uidessa aherretaan??? Merenneitomitali??? :D