Heiniä, jäniksenjyrsimiä oksia, muovinriekaleita...ja alkavia murheita?

Yllättäen hankien alta on paljastunut pitkää kuivaa heinää ja sen seassa kaikki syksyn tekemättömät työt. Muistatte varmaan miten lumi yllätti autoilijan... siis kasvimaan hoitajan piti sanomani. No, nyt on ns. kasvihuonekin purettu jonka seurauksena ruohon seassa on myös pieniä räpäleitä rakennusmuovia (ja paljon!) ja ladon kulmalla majaileva rakennusjätekasa on vain kasvanut talven mittaan. Miten se taas on mahdollista, en tajua.

Keskeltä kasvimaan polkua löytyi virkeä tulppaanin verso, jonka siirsin oitis kaltaistensa joukkoon oikeaan kukkapenkkiin - siellä tosiaan kasvaa jo jotain, ja aika paljon! Väinönputkikin on jo nostanut lehtiään kohti aurinkoa! Lipstikka on umpimielisesti vielä piilossa heinän alla, mutta valeriaana on jo herännyt.
Mutta ne puut. :/ . Jänös, tuo ihmisen suloinen pitkäkorvainen ystävä, on käynyt järsimässä oksia ja silmuja ja vaikka mitä. Anoppin kanssa niitä hoivailimme hyvän tovin, välineinä oksasakset, mattoveitsi ja haavatökötti. Pitäkää peukkuja että toipuvat (ensin kanin, sitten meidän käsittelystä!).
********
Mutta vakavampaakin. Isä joutui tänään osastolle tosi huonossa kunnossa. Menen huomenna käymään siellä kuoroharjoitusten jälkeen - olettaen ettei Keuruulla jylläävä oksennustauti iske sitä ennen. Viikonlopun yritän viettää mummuna ja kirkossa. Saapi nähdä...

Mutta kuva sentään on hauska, siinä Ilovalmari pienenämiehenä sanoo varmaankin "ei kiitos, ei enää voikukkaseppeleitä minulle!"