Oi ilon päivää!

Jaksoimme olla tänään pihalla puuhommissa! Moottorisahan kanssa heiluminen on terapeuttista. Mies tosin uuvahti sohvalle urakan jälkeen mutta minäpä riensin ruuanlaittoon, tiskaukseen ja kutomaankin aivan kuin olisin saanut akut ladattua. Tein Hercule Poirotin siivittämänä itselleni käpälättimet. Mikä erityisen kummallisena toimena mainittakoon - yleensä en osaa tehdä itselleni mitään, kun kaikkea on jo niin paljon. Mutta nämäpä ovat sitä alpakkaa :)

Toinen ilon aihe on oven päällä roikkuva hieno kangas vuodelta 1997, mietin josko siitä voisin tehdä sarafaanin. Toistaiseksi katselen sitä ohikulkiessani ja hipelöin hiukan. Onko se liian hieno, liian kirkas tai liian erikoinen??? Minusta on tullut vanha! Ennen en olisi moista miettinyt...