Heräsin yöllä ihan vaan itsekseni ja kulutin muutaman tunnin lukemalla liian hyvää kirjaa, Alan Drewin Vesipuutarhat. Kannattaa ehdottomasti lukea. Minä ainakin itkin ja luin, kunnes tajusin olevani aivan liian hereillä ja nousin kokonaan ylös. Kuuden maissa mietin mitä keksisin kirjaston näyttelyvitriiniin ja kymmeneltä oli näyttely jo kasassa. Saapi mennä katsomaan, se on siellä määräämättömän ajan eli toistaiseksi, kunnes keksitään jotain muuta tilalle. Aiheena tällä kertaa keskiaikaharrastus.
lauantai 6. helmikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Tuonnepa matka, nyt kun ràkàtauti hieman hellittàà. Kiitos vinkistà.
Milloinkahan miä ehtisin kirjastoon? Ja vielä lukemaan lainatut kirjat? Mamma on miun isän äiti. Oma äitini kuoli jo 30 vuotta sitten, liikenneonnettomuudessa.
täällä toinen näyttelyiden kokoaja, evp.
löysin sinut susikairasta ja tulenpa vasiten tutkimaan menneisyyttäsi uudemman kerran.
tervetuloa myös minun luolaani.
Voi, olen pahoillani :( ... ja kuoleman lähestymisen seuraaminen on vaikea ja opettavainen asia.....
Mutta hei, siellä se näyttely törröttää, vein jopa vieraskirjan sinne tänään ;)
jännän näköistä
Kui tore näitus, saad oma sügavat ajaloohuvi teistega jagada! Küll seal võib olla palju vaatamist.
... ja ajalugu ei äkiselt lõpu :-D
Lähetä kommentti