sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Tuhlaajapojan sunnuntaita, päivää.

Tänäänkään ei päästy kirkkoon, kipu ja uni ja bensan pilviähipova hinta veivät voiton. Heräsin kyllä varhain mutta kellahdin takaisin vällyihin, en jaksanut kaivaa edes dosettia esiin - eilinen kokopäiväinen siivousurakka teki tehtävänsä. Mutta nythän olo on jo kuin sillä kuululla lintuparalla joka nousee tuhkasta, sain jo puettua päivävaatteet. Päivähöyhenet.
Ihanaa kun on siistiä, sentään! Ja pakkanenkin laskee. Kohta voisi jo odottaa (edes) jonkun vesihanan lorinaa - niitä on siis yhä 5 ummessa.

Kissoilla on mukavaa ajanvietettä: kaahailevat pitkin keittiötä yrittäen syödä pakasterasiassa olevaa kohmeista seitipalaa. Rasia pakenee sitä mukaa kun karhea kieli yrittää saada otetta herkusta. Musti on edennyt jo olohuoneeseen saakka...

Musti on aika hyvä mös noissa nukkupaikkavalinnoissa. Olettekos itse koskaan nukkuneet tukin päällä?

Ja joulukukka alkoi kukkia tosissaan, nyt on joulu ainainen, vielä 6 nuppua on aukeamatta!

Yritän keksiä tähän jotain syvällistä tälle päivälle, kun tuli tuo otsikkokin laitettua... Ainakin sen voin sanoa, että lähestyvä paasto virkistää mieltä ja laskeutuminen siihen on alkanut pienen mieleni sopukoissa. Paastorukous aamuin illoin olisi tarpeellinen kyllä ympäri vuoden, jokaisena päivänä. On vaikea kertoa mitään tästä asiasta, koska se on niin henkilökohtaista. Tuhlaajapojan sunnuntaina on hyvä miettiä armoa, katumusta ja anteeksiantoa. Kuten myös vuoden jokaisena päivänä ;-)

2 kommenttia:

heli kiverik kirjoitti...

Meil siin ka pakast pole enam, 3 kraadi külma ainult. Loodan, et sulailmad panevad teie kodus kraanidest vee jälle jooksma.

Maahiska kirjoitti...

Viimane öö oli jälle külm, -14... Täiskuu paistab, ta on punane ja oranz :) Veel on 4 kraanid jääs, üks eile õhtul lahti jooksma...