Lettui ja kukkaroi

Talvessa ja sähkökatkoksissa on se hieno juttu, että voi polttaa kynttilöitä niin paljon kuin mielii (jos niitä on). Eilen oli molemmat syyt käytössä, tässä kuvassa tosin sähköt jo toimi mutta olisi tuo lettujenpaisto sujunut puuhellallakin. Sen vaan olin jo laittanut lepoon kun Ilovalmari keksi että iltapalaakin pitäisi saada. Voi äitiä kun oli unohtanut :/

Meillä kynttilöitä poltetaan näinkin, uusi ihmeellinen hella on arkistunut ja siinä voi pitää milloin mitäkin (edellyttäen että tarkistaa paloturvallisuusjuttuja...), esim. kyynärpäitä, keittokirjoja, sokeripusseja, muoviastioita ja niitä kynttilöitä. En ole vielä polttanut mitään asiaankuulumatonta.

Kuvassa luen mainiota keitto-opusta, Kankaanpään kaupunginmuseon julkaisua Makuja menneisyydestä. Saimme sen joululahjaksi Satulta, joka on osallistunut kirjan tekoon. Löysin sieltä heti monta kivaa ohjetta näin epäkulinaristiseksi henkilöksi! Yritän tehdä jotain jauhelihajuttua 1600-lukulaisittain - siihen tarvitaan punaviiniä, hmmm..... :D

Menneisyydestä puheenollen, olen askarrellut rautakautisen kukkaron kimpussa viime päivinä enemmän kuin olisi terveellistä. Kirjaan pitää saada kaavat ja ohjeet ja kaikki on puolitiessään. Höh. Olen alustavasti jo suunnitellut kuvattavaksi spiraalintekosessiota, siihen pitäisi valjastaa pari lasta samoin kuin nyörinpunomiseen. Mistä minä nyt lapsia tähän hätään.... (Kuulin juuri että Muumimammalla on vain yksi lapsi - en ole itsekään tajunnut tätä ennen! Ilmankos hän jaksaa olla niin... muumimammamainen?) Vihneet, sanon minä. Pitäisi tehdä eikä vain suunnitella. Jospa tämä yllättävä lämpöaalto parantaisi suorituskykyä? Tänä aamuna ei tarvinnut ensitöikseen kipaista yläkertaan peltejä aukomaan.